torstai 16. elokuuta 2018

Rippikouluhistoriani ahdistavin ilta

Oli rippikouluhistoriani ahdistavin ilta. Heitin tavarani sängyn viereen, ja iltakymmeneltä lämpöä oli huoneessa kolmekymmentä astetta. Kysyin itseltäni, miten jaksaisin viikon ajan kuumuutta ja sen tuomia unettomia öitä.

Seuraavina päivinä lämpö laski siedettävän seutuville. Kahdessa kokoontumistilassa olleet ilmalämpöpumput auttoivat. Ne hoitivat kuitenkin oireita, eivät varsinaista syytä.
Mietin rippikoulujemme suhdetta ilmastonmuutokseen.

Olemme epäonnistuneet siinä, että olisi perinpohjaisesti mietitty isän citymaasturia, tyttären mopoautoa, ruokatuotantoa, sähkönkulutusta ja lentomatkoja.

Emme ole päässeet edes siihen, ettemme nauttisi häpeämättömästi kesän helteistä.

sunnuntai 12. elokuuta 2018

Yhdellä pyörällä moottoritietä

Lauantaina epäilin, että helteet ovat sekoittaneet ihmisten pään. Näin epätavallisen paljon hulluja, tarpeettomia ohituksia, jotka eivät jouduttaneet ohittaneen auton matkaa minkään vertaa.

Pahimmat asiat tapahtuivat kuitenkin Pirkkalassa moottoritiellä. Vastaan tuli kaksi erillistä moottoripyöräletkaa. Kummassakin oli yksi sankari, joka ajoi yhdellä pyörällä koko sen matkan, mitä oli minun näkökentässäni.

Olen ollut riittävän usein tekemisissä moottoripyöräonnettomuuksien kanssa. Tekee häijyä.

Tällaisia terveisiä lähettäisin näille sankareille: "Toivottavasti en ole se kaveri, joka joutuu heittämään hiekkaa arkullesi."

torstai 9. elokuuta 2018

Vangit tarvitsevat hermosavunsa

Sörnaisten vankilassa tupakoiminen on sallittua enää vain ulkona, siihen varatulla paikalla. Apulaisjohtaja Tero Uuranmäki vakuuttaa Iltalehden mukaan, että vankilan muuttaminen savuttomaksi on sujunut mainiosti. Vangit ovat sopeutuneet asiaan rauhallisin mielin. "Tämä on mennyt yllättävän hyvin, ei minkäänlaisia ongelmia", sanoo Uuranmäki.

Samassa uutisessa kerrotaan, että Rikosseuraamuslaitoksen tavoitteena on saada kaikki Suomen vankilat savuttomiksi vuoteen 2020 mennessä.

Tohdin epäillä, että apulaisjohtaja kaunistelee vankien sopeutumista. Ylen mukaan tupakoinnin rajoituksista onkin tehty kolme kantelua eduskunnan oikeusasiamiehelle.

Näitä uutisia lukiessani muistan tapauksen siltä vuodelta, jonka olin päihdehoitolaitoksen pappina. Muuan mies oli päättänyt laittaa elämänsä kertaheitolla kuntoon. Hän aikoi lopettaa juomisen ja muut aineet äkisti ja siinä samalla olisi loppunut myös tupakointi.
Liityin hoitohenkilökunnan varoituksiin, että urakka oli liian iso ja aikataulu vaarallisen nopea. Olimme sitä mieltä, että tiukassa tilanteessa hermosavut edistivät muuta toipumista.

Vankilan työntekijöiden altistuminen savulle on epäilemättä ongelma. On kuitenkin vaikeata ymmärtää, ettei siihen keksittäisi muita ratkaisuja kuin vankien täydellinen tupakointikielto.

keskiviikko 8. elokuuta 2018

Matala aita, Väyrynen ja lapsen rajat

Sanonta "Ei pidä mennä siitä, missä aita on matalin" on ihmetyttänyt minua kauan. Pitkänkään pohtimisen jälkeen minulle ei ole selvinnyt, miten se on mahtanut syntyä; niin järjetön se on ja niin kelvoton elämänohjeeksi.

Toiseksi olen pohtinut Paavo Väyrysen surullista tarinaa. Epäilemättä kyvykäs poliitikko jäi puoleensa ainoaksi sodanjälkeiseksi puheenjohtaja, josta ei tullut pääministeriä presidenttiydestä puhumattakaan, vaan joka ylsi vain ulkoministeriksi. Viime vuodet ovat olleet sekoilua, jonka on selittänyt vain sietämätön päähänpinttymä.

Näistä aineksista syntyi heinäkuinen Aamulehden kolumnini.

Paljon tavaraa jäi yli. Olisin voinut kirjoittaa myös siitä hokemasta, että lapsella pitää olla rajat. Sekin kuulostaa ensin viisaalta, mutta se ei vähääkään auta vastaamaan varsinaiseen kysymykseen siitä, missä niiden rajojen pitää kulkea, tai miten niitä hiljakseen höllennetään niin, että nuori pystyy joskus kahdeksantoista iässä suunnilleen kulkemaan omillaan.

Kolumni herätti yllättävän paljon kiinnostusta. Postitellessani sitä en pitänyt sitä juuri minkään arvoista. Tosin tämä tunne on täysin normaalia minulle.

Aamulehden kolumni on täällä.

lauantai 4. elokuuta 2018

On moraalitajun puutetta väittää että lakeja olisi aina noudatettava

Ymmärrän, että joku suhtautuu äärimmäisen varauksellisesti sellaisiin tilanteisiin, joissa joku pyrkii estämään turvapaikkaa hakeneen karkotuksen. Kyseessä on mutkikas asia, johon en ota tässä kantaa.

Sen sijaan on järjen köyhyyttä ja moraalitajun puutetta väittää, että lakeja on ehdottomasti noudatettava aina ja kaikkialla.

Kansainvälisesti hyvin tunnettuja esimerkkejä ovat natseilta piilotettu Anne Frank ja Yhdysvaltain kansalaisoikeusliikkeen veteraani Rosa Parks, joka kieltäytyi luovuttamasta istumapaikkaa vain sen takia, että itse oli musta ja häntä häätävä ihminen valkoinen. Mustilla ei ehkä vieläkään olisi USA:ssa äänioikeutta, jos väkivallattomuutta tavoitellut kansalaisoikeusliike ei olisi ikinä ollut valmis lakien rikkomiseen. – Kannattaa tutustua Martin Luther Kingin elämään ja ajatteluun.

Esimerkkejä ei tarvitse etsiä vain historiasta. On niitä lähempänäkin.

Ajatellaan, että pieni lapsi on leikkimässä ajoradalla. Iso rekka lähestyy eikä selvästikään saa jarrutetuksi ajoissa. Siihenkö jäät seisomaan punaisten jalankulkijavalojen palaessa?

tiistai 31. heinäkuuta 2018

Rakkaus paranee rakastamalla, muisti muistamalla

Kolmannen tyttärensä synnyttänyt äiti piteli lasta sylissään ja tuumiskeli tähän tapaan: "Olen ihmetellyt, mistä ihmeestä löytyisi rakkautta vielä kolmannellekin, kun jo kahdelle tuntee antaneensa kaiken. Mutta jostain sitä vain tulee. Tulee ja tulee. Tätä kolmatta rakastaa aivan yhtä paljon kuin niitä kahta, joiden luulisi jo kuluttaneen kaiken."

Olen jäänyt miettimään noita sanoja. Rakkaus on merkillinen asia, sillä se ei lopu kuluttamalla, vaan suorastaan lisääntyy. Sitä ei pidä säästää tuleviin aikoihin tai jollekulle muulle. Jon niin tekee, siitä tulee pula.

Olen laajentanut ajatusta ja huomannut, että ihminen muistaa muistamalla. Jos haluaa painaa mieleensä tuttavansa  nimen, ei pidä tyytyä vain etunimeen. On opeteltava ainakin sukunimi ja mieluummin myös asuinpaikka ja muita oleellisia asioita.

Kun muistijärjestelmän suuri harava sitten etsii nimeä aivolokeroista, sillä on isompi lohkare löydettävänä pikkuruisen sirun sijasta.

perjantai 27. heinäkuuta 2018

Elämä loppuu ennen kirjoja

Alkaa vähitellen näyttää siltä, että elämä loppuu ennen kuin ehdin lukea puoliakaan lukemisen arvoisista kirjoista. Siksi en ehdi television äärelle  ja Netflix jää vieraaksi.

Suuria aukkoja on paljon, kuten Marcel Proust. Faulkneria voisin kokeillla, onnistuisiko se sittenkin minulta, ja Karamazovin veljekset olen lukenut vasta kahdeksan kertaa.