perjantai 15. kesäkuuta 2018

En halunnut tehdä Big Brotherista edes parodiaa

Virheet muistaa parhaiten, ja ehkä juuri sen vuoksi niistä oppii niin paljon. Vastaavasti katumusta tuottavia asioita on elämässä kyllin.

Siksi joskus on hyvä muistella sitä, kun kerrankin on onnistunut valitsemaan oikein. Tässä on yksi niistä.

Olin lupautunut osallistujaksi valtakunnallisen seminaariin paneeliin, jossa käsiteltiin nuorten elämää.

Vähän ennen tapahtumaa minulle selvisi, että paneelin muotona oli jonkinlainen Big Brotherin parodia.

Vastasin: "Valitan sitä, etten voi osallistua tähän seminaariin. Toivottavasti löydätte sijalleni jonkun toisen. Minä en vain voi osallistua mihinkään, joka jotenkin liittyy Big Brotheriin. En halua olla edes parodioimassa sitä tai irvailemalla sille. En halua edes vastustaa sitä. En vain ole sen kanssa missään tekemisissä."

Koskaan en ole katunut, että jäin pois. Päinvastoin olen ratkaisustani pikkuisen ylpeäkin.

sunnuntai 10. kesäkuuta 2018

Mitä papit tutkivat?

Sain vastattavakseni tuntemattoman ihmisen kysymyksen: "Mitä papit tutkivat? Tähtitieteilijät tutkivat avaruutta, psykiatrit ihmismieltä, mutta mitäs papit?"

En tarkkaan tiedä, mitkä ovat kysyjän tausta-ajatukset, mutta jotenkin päättelen hänen ajattelevan, että teologisen tutkimuksen kohteena olisi jotain täysin olematonta tai ainakin jotain sellaista, mistä ei voi sanoa järkevästi mitään. Koska tällainen luulo voi olla hyvin yleistä, kirjoitan tähän vastaukseni pääkohdat:

Papit (teologit) tutkivat hyvin monenlaisia asioita. He tutkivat psykologien tavoin ihmisten uskonnollista käytöstä ja historioitsijoiden tavoin kirkkohistorian tapahtumia. Sosiologian menetelmillä tavoin perehdytään uskonnollisten yhteisöjen toimintaan ja kielitieteen metodeilla Raamattuun (tämän tutkimuksen ansiosta tiedetään melko tarkkaan esimerkiksi se, miten evankeliumit ovat syntyneet).

Voidaan tutkia myös ihmisten uskonnollisia käsityksiä tai sitä, miten esimerkiksi rippikoulu vaikuttaa nuorten käsityksiin ja käyttäytymiseen. Voidaan selvittää vieraiden uskontojen käsityksiä tai sitä, mitä joku filosofi tai teologi on ajatellut jostain tietystä teemasta. Itse olen ollut väitöskirjassani käyttänyt kirjallisuustieteen ja filosofian menetelmiä ja analysoinut, millä tavoin kirjailija Pentti Saarikoski on käyttänyt tuotannossaan uskontoperäisiä ilmauksia.

Mahdollisuuksia on paljon. Itse Jumala ei ole pitkään aikaan ollut teologisen tutkimuksen kohde.

tiistai 5. kesäkuuta 2018

Laskukoneet solmussa, minä myös

Myöhään illalla kävin ostamassa pelikortteja, jotta lapset saisivat pelata. Siinä kaupanhyllyllä rupesin laskemaan, kuinka moninainen maailma yhdessä korttipakassa on. Siitä voidaan poimia kaksi korttia yli 2600 tavalla. Kon ottaa kolmannen kortin mukaan, vaihtoehtoja on jo yli 130 000.

Ääretön on myös shakin maailma. Neljä ensimmäistä siirtoa voidaan tehdä 85 miljoonalla tavalla.

Kun nappulat korvataan ihmisillä, jo yksi ihminen saa laskukoneet solmuun.

Minua huimaa. Lopetan.

lauantai 2. kesäkuuta 2018

Miten neuvoisin nuorempaa itseäni?

Helsingin Sanomien jutussa kyseltiin viideltä ihmiseltä, mitä he sanoisivat nuoremmalle itselleen.

Muusikko Kasmirin asiana olisi, että hän oli turhaan hävennyt amisleimaa. Varhaiskasvatuksen professori Mirjam Kalland puolestaan kertoisi, ettei ihmisen tarvitse elää kaavoissa, vaan on monta tapaa elää. Näyttelijä Sara Mellerin sanoma tiivistyisi siihen, ettei kehossasi ole mitään vikaa.

Presidentti Tarja Halonen sortuu vastauksessaan samaan kuin uudenvuodenpuheissaan. Kaikenlaista kaunista tulee lausutuksi sieltä ja täältä, mutta puheenvuoro ei tiivisty mihinkään ja ajatukset jäävät täysin epämääräisiksi. Sama yleisyys vaivaa myös rauhanneuvottelija Hussein al-Taeeta. Hän saa kuitenkin sanotuksi, että vasta armeijassa hän tunsi olevansa niin kuin muut.

Oma vastaukseni olisi hyvin konkreettinen: Älä yritä opiskella väsyneenä. Kun aivot alkavat tökkiä, älä ponnistele väkisin. Mieti sen sijaan, miten saisit taas levätyksi ne kuntoon.

Kokeen tai tentin edellä en uhraisi minuuttiakaan yöunesta kirjojen pänttäämiseen. Virkeällä päällä saa osaamisestaan eniten irti ja teke hyvää tulosta, vaikka ei niin paljon tietäisikään.

keskiviikko 30. toukokuuta 2018

Poika isänsä varjossa


On olemassa suoranainen ihmistyyppi, jonka on aina matkustettava kauas. Hyvä on aina jossain toisaalla, ei koskaan siinä lähellä. Tämä ilmiö liittyy vahvasti maailmankatsomuksiin, mutta on sitä havaittavissa muuallakin.

Yhtenä esimerkkinä on tapaamani nelikymmenvuotias mies, jonka isäkin oli minulle tuttu.

Mies kertoi soittavansa mitä tahansa instrumenttia. Häneltä sujuivat piano, kitara, trumpetti, haitari ja huilu. Myös laulaminen onnistui.

En voinut olla huomauttamatta: "Mutta eikös se isäsi ollut juuri viulisti..."

torstai 24. toukokuuta 2018

Toivottomasti ryhmittyneenä väärälle kaistalle

Amerikkalainen kirjailija Tom Wolfe on kuollut. En ole vieläkään varma, mitä ajattelisin hänen bestselleristään Turhuuksien roviot. Ainakin se piti otteessaan ja tarjosi näkymän New Yorkin rahamaailmaan.

Kaksi kohtausta on jäänyt erityisesti mieleen.

Toisessa päähenkilön tytär tulee kysymään isältään, mitä on joukkovelkakirjakauppa. Tytär kertoo kaverinsa isästä, joka tekee kirjoja ja jolla on kymmeniä ihmisiä töissä, mutta mitä ihmettä on isän harrastama joukkovelkakirjakauppa? Isä ei osaa selittää niin, että asiasta tulisi selvää. Hän on tekemisissä maailman kanssa, jota ei reaalisesti ole olemassa. Rahanteon pohjana ovat vain ihmisten lupaukset, toiveet ja aikeet.

Toisessa kohtauksessa päähenkilö ajaa autoa ja on ryhmittynyt toivottomasti väärin. Muodollisesti hän ohjaa autoaan ja vastaa sen etenemisestä, mutta molemmat vierekkäiset kaistat ovat tukossa, eikä hän voi ajosuunnalleen mitään. Hän päätyy Bronxiin, vaikka juuri sinne hän ei olisi halunnut mennä. Väärälle kaistalle joutuminen sysää romaanin kohtalokkaat tapahtumat liikkeelle.

Joskus filosofian ikuinen tahdonvapauden ongelma on tätä.

torstai 17. toukokuuta 2018

Jos äänensä painoarvoa voisi kasvattaa lapsilukunsa mukaan

On tehty merkittävä arvovalinta, kun on päätetty, että jokaisella täysi-ikäisellä ihmisellä on sukupuoleen katsomatta käytettävänä vaaleissa yksi ääni. Tähän äänioikeuteen ei vaikuta varallisuus, koulutus eikä ymmärryksen taso. Nykyään sitä ei voi riistää esimerkiksi rikostuomion perusteella.

On muitakin käytäntöjä. Esimerkiksi asunto-osakeyhtiöissä äänestetään asuntojen koon perusteella. Vuokralaiset eivät saa sanoa mitään, vaikka he ovat niitä, jotka varmimmin asuvat talossa. Tälle käytännölle tuskin voi mitään, vaikka demokratiasta sitä ei voi kiitellä.

Ajatusleikkinä sopii miettiä, millaista politiikkaa tehtäisiin, jos vanhemmat voisivat lisätä ääniinsä huollettavana olevien lastensa lukumäärän verran ääniä. Koska vanhempia on kaksi, yhdestä lapsesta saisi puolikkaan lisä-äänen, kolmesta puolitoista. Ehkä voisi miettiä sitäkin, että ikääntyvistä vanhemmistaan huolehtivat saisivat käyttöönsä myös vanhempiensa äänet.

Näiden muutosten jälkeen maailma olisi toisenlainen. Uskon, että kouluilla olisi rahaa eikä päivähoidossa olisi ongelmia. Varmasti probleemeja tulisi, mutta ainakin ne vaihtaisivat paikkaa.