perjantai 18. lokakuuta 2019

Tärkempää kuin ajokortti tai baariin pääseminen

Kahdeksantoista ikävuotta on ihmisen numeroilla merkityistä rajoista merkittävin.

Mehän tiedämme ne lukuisat edut: Saa autokortin. Pääsee baariin. On lupa itse kirjoittaa allekirjoituksensa. Ei tarvitse vanhempia poissaolojensa selittämiseen. Voi ostaa alkoholia. Pääsee äänestämään.

Sitten vastaan tuli yksi nuori, joka yhdellä lauseella kumosi koko ajattelutavan oikeuksien toteutumisesta. Hän kertoi ensimmäiseksi teokseen täysi-ikäisyyden säilyttämisen jälkeen, että meni verenluovutukseen.

Olin ällikällä lyöty. Tällaisiakin ihmisiä on.

keskiviikko 16. lokakuuta 2019

Litmasen sammakot ovat normaalia penkkiurheilua

Tuorein Aamulehden kolumnini käsitteli jalkapallon sairasta puolta, joka tiivistyy vuoden 2022 Qatarin MM-kisoihin. Qatar on kaikkeen urheiluun sopimaton maailmankolkka, ja niinpä kisat on voitu saada sinne vain häikäilemättömällä lahjonnalla. Rakennustyöt ovat olleet siirtotyöläisille kohtalokkaita, ja 1 200 työläisen on arveltu kuolleen epäinhimillisissä oloissa.

Olin jo miettinyt kolumnini sisältöä, kun uutisoitiin sankarini Jari Litmasen sammakoista, joissa hän kiitteli tulevia kisaoloja. Varjopuolista tai korruptiosta hän ei maininnut mitään.

Ärsyynnyin ensin melkoisesti, mutta muutaman päivän kuluttua hieman lauhduin, kun tajusin, että mitäpä muuta Litmanen oli tehnyt kuin paljastanut tavallisen penkkiurheilijan ajatusmaailman: ei millään muulla väliä kuin sillä, että urheileminen on kivaa ja katsoja näkee ja kuulee.

Tuntuu, että monet kolumnini ovat herättäneet reaktioita enemmän kuin tämä. Parhaan suosion saa, kun suuntaa kritiikkinsä jollekin muualle. Kun se osuu kirjoittajana itseensä ja hänen lukijoihinsa, tuppaa olemaan hiljaista.

Kolumni on luettavissa täällä.

perjantai 11. lokakuuta 2019

Mustalaisten hautajaisissa

Olin hautaamassa nuorta mustalaismiestä (olen tarkistanut, että sanaa "mustalainen" saa käyttää, kun sen tekee kunnioittavasti). Kävi kateeksi. Toiminta oli viisaampaa kuin nuivilla valkolaisilla.

Väkeä oli tullut pitkien matkojen takaa. Ei tarvinnut tyytyä niihin kahteenkymmeneen, jotka on jostain saatu raavittua kasaan.

Musiikkia oli paljon. Ei oltu mykkinä niin kuin niissä valtaväestön hautajaisissa, joissa vain kanttori on äänessä. Kukkalaitteissa ei säästelty, kun taas meikäläisillä yksinäiset ruusut käyvät epätoivoista taisteluaan kauneuden puolesta.

Mustalaisten hautajaisissa uskallettiin puhua ääneen ja tunnustaa uskoa turvautumatta ihmisen keksimiin selityksiin ja terapiamössöteorioihin. Ruokakin oli hyvää. Kun siihen päästiin joskus iltapäivällä, väellä oli jo nälkä. Pitopalvelua ei ollut, koska kaikki oli tehty omalla porukalla.

Mustalaisten menot toimivat joka suhteessa paremmin kuin valkolaisten. Niissä on sitä kaivattua yhteisöllisyyttä, jota niin paljon ikävöidään.

keskiviikko 9. lokakuuta 2019

Uskotaan enemmän Jumalaan kuin hänen olemassaoloonsa

Myös kirkko tutkii nuoriaan. Tuoreesti on kysytty esimerkiksi sitä, kuinka monin rippikoululaisista ja kuinka moni isosista haluaa kuulua kirkkoon. Olen varma, että kysymykseen tulisi eri lukemia, jos kysyttäisiin kuka haluaa kuulua seurakuntaan.

Samalla tavoin moni kannattaa asioiden kustantamista yhteiskunnan varoin, muttei voi sietää sitä, että ne maksetaan verovaroin.

Ruotsalainen uskontotutkija David Thurfjell kertoi esimerkin omasta maastaan: ”Jos ruotsalaisilta kysyy, uskotko Jumalan olevan olemassa, noin joka viides vastaa kyllä. Mutta jos kysyy, uskotko Jumalaan, osuus nousee yli 40 prosenttiin.”

Myös vastauspaikka ja -aika vaikuttavat. Jumalaan uskotaan eri prosenteilla, jos sitä kysytään avoimen tähtitaivaan alla, nuotion loimussa, kynttilän äärellä tai sitten koulussa klo 14:n jälkeisellä tunnilla, ruuhkabussissa tai kaupan kassajonossa.

perjantai 4. lokakuuta 2019

Kuopion ulkopuolella Kuopiota ei tarvitse jauhaa

Väärinkäsitysten välttämiseksi: Ensinnäkin Kuopio ansaitsee kaiken mahdollisen myötätunnon. Toiseksi on selvää, että kuopiolaisten nuorten kanssa on puhuttava paljon ja pitkään.

Mutta.

Olen kuullut mediasta lukuisia niin sanottujen asiantuntijoiden kommentteja siitä, että nuorten kanssa olisi perusteellisesti käsiteltävä Kuopion tapahtumia. Olen kuitenkin sitä mieltä, että jos ollaan moponkantaman ulkopuolella Kuopiosta, tähän kaikkeen ei välttämättä ole syytä. Käsittelemiset voivat olla jopa haitaksi.

Ensinnäkin kouluampumisiin on totuttu ja turruttu, valitettavasti. Jokelan tapauksen jälkeen meidänkin paikallisella yläasteellamme oli luonnollista kokoontua juhlasaliin miettimään, mistä oikein oli kysymys. Vuoden 2019 lokakuussa vastaava kokoontuminen ei enää tuntunut tarpeelliselta.

Toiseksi nuoria on syytä opettaa siihen, että uutistapahtumat on syytä sijoittaa elämässä sille paikalle, jolle ne kuuluvat. Jos onnettomuuden uhreihin ei ole henkilökohtaista suhdetta, nuoren ihmisen ei pidä ajatella niitä kohtuuttoman paljon. On viisainta keskittyä niihin asioihin, joille hän voi jotain ja jotka ovat hänen ulottuvillaan.

Viikolla testasin näitä ajatuksia muutaman nuoren kanssa. He olivat kanssani samaa mieltä siitä, että Kuopiota ei tarvitse erityisemmin ottaa esiin. On parempi tarjota nuorille turvallista ja rauhoitettua paikkaa. Siellä he voivat puhua niistä asioista, joista heidän kuuluukin puhua. Kuopion tapahtumat ovat sairasta maailmaa, jonka torjumiseen heillä on oikeus.

Torstain iltahartaudessamme rukoiltiin Kuopion puolesta kahdella lauseella. Mielestäni se oli juuri sopiva määrä.

lauantai 28. syyskuuta 2019

Kun kuulin Estonian uppoamisesta

Näinä päivinä on kyselty, missä olit kun kuulit Estonian uppoamisesta.

Muistan hyvin. Olin Järvenpäässä kirkollisella pastoraalikurssilla. Yövyin vanhempieni kotona, ja aamulla lähtiessäni kuuntelin uutiset, mutta sain kiinni vain niiden hännästä. Yksityiskohdat eivät selvinneet, mutta sen ymmärsin että jotain aivan hirveää oli tapahtunut.

Kurssipäivä alkoi osallistujien valmistamalla aamuhartaudella. Se oli edellisenä päivänä huolellisesti tehty.

Hartauden jälkeen sittemmin piispana ollut Juha Pihkala kertoi, mitä yöllä oli tapahtunut. Hänen ei tarvinnut sanoa sitä, minkä jokainen ajatteleva ihminen tajusi: Älä avaa aamulla suutasi sanoaksesi jotain viisasta ennen kuin olet ottanut selvää edellisestä yöstä. Älä luule, että voit ymmärtää uskomisen asioita ottamatta selvää millainen on maailma.

perjantai 27. syyskuuta 2019

Uskossa pitää olla juuri sopivasti makua

Pysähdyin miettimään niitä periaatteita ja ydinajatuksia, joiden pohjalta olen kaikkea tekemääni tehnyt.

Yhden oleellisen tavoitteen voin sanoa näin: "Lähteä liikkeelle opillisesti varsin perinteisestä uskosta. Tuoda harvinaisille kirkonkävijöille kokemus, että noinhan minäkin taidan uskoa ja tuohan näyttää toimivan."

Tämä ei ole helppo laji.

Tarjotussa mehussa pitää olla makua juuri sopivasti. Jos pitoisuus on liian suuri, se menee väärään kurkkuun ja vain yskittää. Mitään ei mene alas.

Jos pitoisuus on liian laiha, mehu ei maistu miltään ja tuntuu vain kaupalliselta huijaukselta. Sitä ei tee mieli lisää.

Jossain välissä on hyvä. Mehu maistuu ja ravitsee. Tekee mieli saada toinenkin annos.