keskiviikko 17. lokakuuta 2018

Elämänvaiheet ennen ja jälkeen harhanäköisyyden

Nuorten kanssa oli aikaa jutella pitkällä bussimatkalla. He kysyivät mielipidettäni rakkauden asioista.

Sanoin, että kyllähän minulla sellainen on: Ensin ihminen ei vielä tiedä. Sitten hän ei enää tiedä, ja siinä välissä on lyhyt harhanäköisyyden hetki.

Heidän mielestään teoriani saattoi hyvinkin olla totta.

Omasta puolestani olisin valmis laajentamaan elämään muutenkin koskemaan melkein mitä tahansa.

perjantai 12. lokakuuta 2018

Oikein valittu hetki 2/2 (koko neuvottelua ei tarvitse olla hereillä)

Aamulehden toimittaja Matti Mörttinen mainitsi tuoreessa syntymäpäivähaastattelussaan ihmisiä, jotka ovat tehneet häneen vaikutuksen. Yksi heistä oli Suomen ensimmäinen EU-suurlähettiläs Antti Satuli. Mörttinen kertoi oppineensa häneltä EU-asioita, mutta myös jotain sellaista, jolla on merkitystä, vaikka ei hoitelisikaan ammatikseen Eurooppa-asioita.

Satuli on sanonut, että edes yöllisissä neuvotteluissa ei tarvitse olla koko aikaa hereillä. Kokouksen viisitoista viimeistä minuuttia riittävät, kunhan vain tietää, milloin ne viimeiset minuutit ovat.

Jälleen kerran kyse on oikeasta ajoituksesta. Tämä on sitä maalintekijän vainua.

Valitettavasti suuri osa kokouksista menee ohi ilman, että ne jättävät maailmaan jälkeä tai muuttavat sen suuntaa millään tavoin. Monesti ratkaisevan tärkeä vartti on ollut jo ennen kokousta tai tulee vasta sen jälkeen.

Oikein valittu hetki 1/2 (maalivainu)

keskiviikko 10. lokakuuta 2018

Oikein valittu hetki 1/2 (maalivainu)

Supercupin finaali on huippuammattilaisten puolitosissaan pelaama ottelu, jolla avataan jalkapallokausi. Siinä kohtaavat Mestareiden liigan ja Eurooppa-liigan voittajat. Höntsymäisyydestään huolimatta tämäkin peli kannattaa monesti katsoa.

Erityisesti muistan sen, kuinka kentällä oli brasilialainen Jardel, joka oli edellisellä kaudella voittanut Euroopan sarjojen parhaan maalintekijän palkinnon eli Kultaisen kengän.

Pelattiin jo pitkällä toista puoliaikaa, ja tilanne pysyi sitkeästi nollanollana. Mitä enemmän minuutteja kului, sitä useammin selostaja toisti ajatustaan, että suurenmoinen maalintekijä Jardel oli kentällä täysin huomaamaton rivipelaaja.

Vihdoin tuomari vihelsi rangaistuspotkun, jonka Jardel ampui onnistuneesti maaliin. Selostajan puheet muuttuivat: ”Yhtä rankkaria lukuun ottamatta Jardel ei ole saanut mitään aikaan.”
Peliaika oli jo käymässä vähiin. Jardel sai takaviistosta pitkän syötön, pisti jalkansa väliin ja teki maalin.

*  *  *

Maalivainu on ihmeellinen asia, eikä se ole kenellekään opetettavissa. Sitä voi kenties jonkin verran kehittää, mutta enimmälti kyse on synnynnäisestä lahjakkuudesta.  Hyvä hyökkääjä ei aiheuta vaarallisia tilanteita, vaan hiipii, vaanii ja lopulta iskee, kun hänet on unohdettu.

Oikein valittu hetki 2/2 (koko neuvottelua ei tarvitse olla hereillä)


perjantai 5. lokakuuta 2018

Che kuvitteli itsestään liikaa

Aamun lehdessä kerrottiin siitä, kuinka Martin Luther King, Mahatma Gandhi, Che Guevara ja Nelson Mandela oli rinnastettu toisiinsa. Yksi heistä ei kuitenkaan kuulu joukkoon, ja hän on Che Guevara. 

Argentiinassa syntynyt Che Guevara sairasti lapsesta alkaen vakavaa astmaa. Hänen maailmankatsomuksensa syntyi halki Etelä-Amerikan suuntautuneiden moottoripyörävaellusten aikana. Meksikossa hän törmäsi Fidel Castroon ja lähti hänen kanssaan tekemään Kuuban vallankumousta.

Vallankumouksen jälkeen Guevara opiskeli yksityisesti taloustieteitä ja toimi sitten ministerinä ja Kuuban valtiopankin johtajana. Pitkätukkainen ja -partainen ja Che ei viihtynyt ministerikokouksissa, vaan halusi kentälle tekemään vallankumousta, ensin Kongoon. Afrikkalaisista ei ollut hänen ankaruutensa ja ihanteellisuutensa toteuttajiksi. Hän pettyi, kun kaikesta marxilaisuudestaan huolimatta joutui palkkaamaan noitatohtorin hoitamaan afrikkalaisten taikauskoa, kun he uskoivat enemmän taikajuomaan kuin aseisiin.

Che vaihtoi Afrikan Boliviaan. Sielläkään hänen joukkonsa eivät saaneet paikallisen väestön tukea. Armeija saartoi hänet ja teloitti Kristukselta näyttäneen sankarin.

Chen elämäkerta on paikoitellen oksettavaa luettava. Toisaalta hän oli tinkimättömän ihanteellinen ihminen, joka tarkasti vartioi sitä, ettei hän eikä kukaan hänen läheisistään hankkinut itselleen vähimpiäkään ylimääräisiä etuja. Samalla tässä ihanteellisuudessa oli jotain vaarallista. Hän kykeni helposti tuomitsemaan vastustajansa kuolemaan ja surmaamaan joukoistaan sen sotilaan, joka oli harkinnut karkaamista tai ollut muutoin kuriton. Hän teki sen viileästi ja vakuuttuneena oikeudestaan.

Merkillisesti moraalinen ehdottomuus ja totuudellisuus saivat hänet kuvittelemaan itsestään liikaa. Hän ei myöskään ymmärtänyt, että Kuuban menestystä ei voinut toistaa muualla.

Professori Markku Ojasen sanoin: "Kun ihminen vahvasti uskoo olevansa hyvän puolella, hän saa tehdä muille mitä tahansa. Suunnaton määrä pahaa on tehty hyvien asioiden nimissä. Idealistit ovat erityisen häikäilemättömiä. Heiltä ei liikene sääliä toisin ajattelevia tai edes sivustakatsojia kohtaan."



keskiviikko 3. lokakuuta 2018

Olen heikkona dieselin katkuun

Ihmisten huonoilla elämänvalinnoilla on toisinaan kummalliset syynsä.

Ilmaston lämpeneminen huolestuttaa minua todella. Olen vaatimassa radikaaleja muutoksia, joiden jälkeen elämämme ei ole enää samanlaista kuin ennen.

Pitää vähentää kaikkea fossiilisten polttoaineiden käyttöä, ja tämä tarkoittaa muutoksia sekä liikkumisemme määrään että laatuun.

Minun ongelmani on se, että linnut, kasvit ja yleensä monet luonnonilmiöt kiinnostavat kuitenkin vain periaatteellisella tavalla. Oikeasti minua kiehtovat paljon enemmän koneet ja varsinkin vanhat, savuttavat autot.

Erityisen heikkona olen dieselin katkuun. Se tuo mieleeni lapsuuden ja korjaamojen pihat. Muistan siitä isäni ja lokakuun kirpeät aamut, lapsuuteni kultaisimmat hetket.

sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Jorpakkoon kirkollinen kieli eli tuumailujen taustat

Vain harvoin löytää uskonnolliseksi tulkittavaa puhetta tai tekstiä, joka saa kirjalliset hermot väräjämään. Wittgensteinin mukaan uskonnollisen kielen pitää kuitenkin "riipaista" ollakseen sitä, miksi se on tarkoitettu. Tämän vuoksi haalistuneet tai kokonaan kuolleet kielikuvat eivät kelpaa.

Olen miettinyt, miten voisi sanoa toisin.

Olen havainnut, että tiukat rajat pikemminkin rikastavat ilmaisua kuin köyhdyttävät sitä. Euroopan kommunistimaissa tehtiin sensuurin keskellä kiinnostavaa kirjallisuutta, mutta Berliinin muurin ja kaiken vapautumisen jälkeen kirjallisuus ei ole ainakaan minun luulojeni perusteella ruvennut kukoistamaan.

Mitä tapahtuisi, jos unohdettaisiin kaikki sanat, joilla uskonnollista kokemusta on totuttu ilmaisemaan? Syntyisikö jotain, joka riipaisisi sekä perinteen sisällä että sen ulkopuolella olevia? Mitäpä jos heitettäisiin jorpakkoon jokainen kirkollisen kielen sana? Mitäpä jos kuviteltaisiin diktatuuri, joka on kieltänyt totunnaisen hengellisen kielen?

Näiden mietteiden pohjalta julkaisin blogissasi seitsemän syyskuun tuumailua. Nyt kutsuisin näitä pikemminkin sormiharjoitelmiksi.

En saanut vastausta kysymykseeni. Toisaalta, kuinka olisin voinut saadakaan, kun en oikein tiennyt, mitä varsinaisesti kysyin?

Tässä ovat kaikki syyskuuni seitsemän tekstiä:

1
Anna anteeksi että kävelin punaisia päin,
jätin polkupyöräkypäräni kotiin 
tai en ostanut olleenkaan, 
vedin röökiä kuusiaidan takana,
join oluet liian nopeasti
vilkaisin kaverin paperia kun omasta päästä ei tullut mieleen,
jätin tulematta vaikka olisin kyennyt kyllä,
ja takarivillä räpläsin kännykkää.
Etuilin jonossa,
asettelin istumajärjestyksen uuteen malliin
jotta sijaiset olisivat olleet sekaisin kuin 
neuvostosotilaat miehittämässään Prahassa, 
jossa katukilvet oli käännetty uusiin suuntiin. 
Kävin haukkaamassa naapurin 
ensimmäisestä omenapuusta sen ensimmäistä omenaa, 
karan jätin.
Vedin kissaa hännästä,
opetin turistille aivan väärät kirosanat kun se kysyi.
Irvistin papille kun se käänsi selkänsä.
Heitin lumipalloa pihan kielletyllä alueella.
Otin kuusi kalapuikkoa vaikka sai ottaa vain viisi.
Anteeksi kaikki tämä.
Tai suoraan sanoen mua harmita ollenkaan.


2
Kun pääni nousee
tarkka-ampujien maaliksi
tai palloksi johon voi tähdätä
kananmunat ja mädät tomaatit
tai kun erehdyn katsomaan
ihmiskavereitani alaviistoon,
silloin tökkää minua polvitaipeeseen.

3
Aita on maalaamatta.
Tiskit täytyisi koneeseen.
Ilmoitus on tekemättä, raportti laatimatta.
Hiekkaa on eteisen lattialla.
Kuka vie koiran ulos?
Kumpi lähtee lapsen kanssa?
Vesimittari pitäisi lukea.
Kirjoitan sen sähköpostin, kirjoitan kirjoitan
kunhan vain ehdin.
Eräpäivä meni jo.
Ruoho on pitkää.
Enää en sano mitään.
Eivät ne sinun asioitasi ole.
Pitäis ihan itte hoitaa.

4
En pyydä että kirkastaisit täysillä mustimman yön,
pimeyttä pimeämmän.
En toivo siihen loistoasi, 
en halua sokeaksi häikäistyä.
Riittää, 
että olisit aamunkajastus 
tai vielä mieluummin lupaus siitä.
Olisit tuuli joka taivuttaa purjeet
ja kutsuu laiturista irti.

5
Olet ylistetty siitä mitä tänne teit.
Sallit Kafkan tulla öitäni kuun valolla valaisemaan.
Veit Alastalon saliin
ja näytit suomen kielen mahdollisuudet.
Opetit Hemingwayssa että paljon sanoja voi jättää pois
ja kuitenkin se pyyhitty vaikuttaa pinnalla alla
samalla kun jäävuoresta näkyy vain sen kärki.
Ja viisaasti hoidettu 
ettei Saarikoski ollut terveyssisarten mallioppilas.
Mitähän siitäkin olisi tullut
jos se olisi aamulla mennyt suihkuun,
ajanut Länsiväylää kahdeksaksi töihin, 
lähtenyt kuudeksi kuntosalille
ja nauttinut terveellisen iltapalan
iltauutisten aikaan.

6
Vihkikaavassa sanotaan että 
jos 
jokin koettelemus heitä kohtaa.
Siihen korjaus:
kun 
jokin koettelemus heitä kohtaa.
Jokaiselle, kaikille olet varannut
sangollisen kuraa, 
paakkuista lientä.
Se juuttuu väärään kurkkuun.
Se saa yskimään.

7
Kun näen laivan keulavisiirin auki 
minä muistan ne lukuisat kysymykset 
että missä olit Estonian yönä.
Eikö siitä säätiedotuksissa kuitenkin varoitettu?
Kuka käski lähteä avomerelle 
sillä kelvottomalla purkilla?
Olisivat ne voineet uskoa.
Mutta niille ei kelpaa tavallinen varoitus.
Pitäisi olla puolen taivaan kokoinen
varoitusteksti pingotettuna tähtien väliin.

lauantai 29. syyskuuta 2018

Syyskuun tuumailut 7/7 (Puolen taivaan kokoinen varoitusteksti)

Kun näen laivan keulavisiirin auki
minä muistan ne lukuisat kysymykset
että missä olit Estonian yönä.
Eikö siitä säätiedotuksissa kuitenkin varoitettu?
Kuka käski lähteä avomerelle
sillä kelvottomalla purkilla?
Olisivat ne voineet uskoa.
Mutta niille ei kelpaa tavallinen varoitus.
Pitäisi olla puolen taivaan kokoinen
varoitusteksti pingotettuna tähtien väliin.