Kuka vaihtaa koulua? Vaihtaako kiusaaja vai kiusattu? – Tästä aiheesta on viime päivinä puhuttu paljon. Asiantuntemattomuus ei ole loiventanut mielipiteiden varmuutta, eikä asioiden mutkikkuus ole estänyt tarjoamasta yksinkertaisia ratkaisuja.
Merkittävimmät teot koulukiusaamisen estämiseksi tehdään kuitenkin silloin, kun kukaan ei ole ehtinyt kiusata ketään. Tehokkainta on ennaltaehkäisy ja hyvän ilmapiirin luominen. Jos kiusaamiseen joudutaan puuttumaan, ollaan jo myöhässä ja vauriot ovat syntyneet. Kyse on esimerkiksi istumajärjestyksistä ja siitä, miten luokka jakaantuu pienryhmiin. On estettävä nolatuksi tuleminen, eikä ketään keskenkasvuista pitäisi päästää liian määräävään asemaan. Kouluun tarvitaan riittävä määrä aikuisia silmiä.
Parasta oppia saa Italian maajoukkueen takavuosien puolustajalta Paolo Maldinilta. Hänestä sanottiin, että hän taklasi vain joka toisessa pelissä. Tämä ei ollut laiskalle miehelle osoitettu moite, vaan kiitos hänen viisaudestaan. Hänen ei tarvinnut taklata, koska hän sijoittui hyvin ja osasi ennakoida tilanteet. Sekä taklaaminen että oppilaan rankaiseminen kertovat, että ollaan jo myöhässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti