perjantai 15. helmikuuta 2019

Pienempi on parempi

Maailman suurimman matkustajakoneen Airbusin A380:n valmistaminen on päätetty lopettaa. Tämän kaksikerroksisen 500 ihmistä nielevän superjumbon suosio ei vastannut odotuksia. Lentoasemat ovat joutuneet muokkaamaan kiitoratojaan ja terminaalejaan sitä varten, ja nyt lentoyhtiöt haluavat ostaa pienempiä ja ketterämpiä koneita.

Suuruuden ongelmat näkyvät moniaalla. Säästöjä ei tule. Sen sijaan tulee organisaatioita, laitoksia, valtioita ja yrityksiä, joita kukaan ei enää hallitse.

Pilkkoisin pienemmiksi sen sijaan, että liittäisin väkisin yhteen. Ohjaisin yhteistoimintaan, mutta säilyttäisin koon sellaisena, että ihminen ei aivan lamaannu jättiläisenn äärellä. Kokonaisuudistus on pelottava sana, josta vain ani harvoin seuraa mitään hyvää.

maanantai 11. helmikuuta 2019

Värit ja Jumala opitaan samalla tavoin

Lapselle ei voi opettaa värejä niin kuin hänelle voi opettaa elefantin tai kirahvin: Kun näet suurikokoisen, kärsällisen eläimen, se on norsu. Kun näet suurikokoisen, pitkäkaulaisen eläimen, se on kirahvi.

Väreistä voi kertoa vain osoittamalla tietyn värisiä asioita, sinisiä, punaisia, keltaisia. Näkemästään lapsi rakentaa päänsä sisäisen määritelmän. Kun hän näkee riittävän monta sinistä asiaa, hän ymmärtää sinisen ilman, että kukaan sitä hänelle sanallisesti opettaa saati määrittelee.

Jumala kuuluu oppimisen näkökulmasta värien maailmaan. Siksi lapselle on kerrottava, millaisten elämänkokemusta äärellä ollaan tekemisissä ennen muuta Jumalan kanssa. Muuten hän ei koskaan opi, mitä isot ihmiset tarkoittavat Jumalasta puhuessaan.

tiistai 5. helmikuuta 2019

Pienet valheet ovat ehkä vaarallisimpia

Pienet valheet voivat olla jopa vaarallisempia kuin suuret. Ensinnäkin niitä on vaikea huomata. Toiseksi niihin puuttumista saatetaan kutsua turhaksi nillittämiseksi, ja kolmanneksi juuri valheen avaamissa säröissä alkavat bakteerit elää.

Matti Nykäsen kuoleman sivujuonteena olen törmännyt tällaiseen pieneen valheeseen, joka julkaistiin Kirkko Suomessa -sivustolla. Kyseessä on Nykäsen kuvalla koristettu lakana, jossa sanotaan Nykäseen viitaten, että elämä on ihmisen parasta aikaa. Lisäksi toivotetaan: "Hyvää matkaa mäkikotka Matti."


Muka-Nykänen tehtiin googlaamalla löytyneestä itävaltalaishyppääjästä

Pelkästään tekstinä tämä kunnianosoitukseksi tarkoitettu lakana on jotenkin mauton tai ainakin lapsellinen, mutta kielellinen ilmaisu on makuasia. Toinen tykkää, toinen ei. Suurimpana ongelmana on, että jo kahdessa sekunnissa katsoja voi ymmärtää Nykäsen ei-Nykäseksi. Kuvan hyppääjä lentää V-tyylillä, eikä Nykänen käyttänyt sitä edes veteraanien SM-kisoissa.

Ensimmäinen johtopäätökseni oli, että kuva on jostain Googlen syövereistä hankittu. Tuumasin, että se voisi löytyä helposti. Avasin Googlen kuvahaun ja kokeilin sanaa "mäkihyppääjä". Siellähän se oli, heti listauksen ensimmäisenä. Nykästä muka esittävä kuva on tehty vuonna 2012 julkaistusta valokuvasta, jossa on sittemmin alaraajoistaan halvaantunut itävaltalainen hyppääjä Lukas Müller.

Alkuperäisestä kuvasta on tehty täysin mustavalkoinen ilman harmaan sävyjä. Muokkauksenkin jälkeen alkuperäinen kuva on hyvin tunnistettavissa. Matti Nykäsen kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.

Kirjoitin sivustolle, että olisi kohtuullista, jos Matti Nykäsestä julkaistaisiin hänen kuolinpäivänään häntä itseään esittävä kuva. Tämä olisi alkeellista vainajan kunnioittamista. Mäkihyppääjän teos on hänen ilmalentonsa. Kun kuvataiteilija kuolee, hänestä kertovaa juttua koristetaan hänen omilla kuvillaan. En liioin usko, että Sibeliuksen kuolinpäivänä radiossa soitettiin Beethovenin musiikkia.


Ei ole nillittämistä, jos vaatii totuutta

Sain paljastuksestani kohtalaisesti tykkäyksiä. Kaksi päävastustajaa nousi esiin. Toista epäilen kuvamanipulaation tekijäksi (edit: tämä oli väärä arvaus). Muuta syytä en keksi sille, että hän kahteen kertaan väitti Nykäsen oppineen vanhoina päivinään V-tyylin. Nykänen hieman yritti, muttei oppinut. Veteraanikisoista julkaistu video osoittaa, että hän pysyi perinteisessä, ja joka tapauksessa jäljelle jää se tosiasia, että sivustolla julkaistu kuva on manipulaatio. Lukas Müllerista on tehty Matti Nykänen.

Toinen kriitikkoni syytti minua nillittämisestä. Hän sanoi, että kuva on symbolinen. V-tyylinen hyppääjä on kuitenkin kelvoton symboli kuvaamaan juuri Matti Nykästä. Muutenkin on surkea selitys, kun silkkaa huijausta yritetään väittää symboliksi. Valheet ovat valheita ja symbolit symboleja ja huijaukset huijauksia.


Syntiinlankeemus käynnistyy pienillä valheilla

Erityisen kiusalliseksi kuvamanipulaation tekee se, että se on julkaistu kristillisellä sivustolla, jolla on kaiken lisäksi suuri levikki. Kuvaa on tykätty yli kuusituhatta kertaa ja sitä on jaettu melkein yhdeksänsataa kertaa

Ensinnäkään kristitty ei saa olla tyhmä. Koko keissiä ei olisi, jos kuvan manipuloija olisi älynnyt googlettaa sanaa "nykänen" sanan "mäkihyppääjä" sijasta.

Toiseksi kristittyjen on pidettävä tiukasti totuudesta kiinni. Tästä asiasta muistuttamista ei saa koskaan kutsua nillittämiseksi. Meidän tulisi pitää mielessämme, että syntiinlankeemuskertomuksessa käärmeen ja ihmisen vuoropuhelu alkaa kahdella pienen pienellä valheella, ei isollakaan, mutta asioita sanotaan vähän sinne päin, ja lopputulos on se, mikä hyvin tunnetaan.

Kolmanneksi kirkko ei saisi koskaan sortua siihen, että halvoilla kuvamanipulaatioilla kalastellaan tykkäyksiä. Jos tosiasiat ja suosio ovat vastakkain, on valittava totuus. Vai mitä?

Kaiken lisäksi tapaus on nolo. Ylläpitäjän pitäisi poistaa tökeryydet varsinkin, kun kyseessä on monille tärkeän urheiljan kuolema.


Ja vielä

Ja jottei kenellekään jäisi epäselväksi, sanon vielä sen, että jos jalkapalloilijat lasketaan pois, Matti Nykänen on minun elämäni suurin urheilusankari. Hänen kunnioittamisekseen tärkeää, että häneen liitetyt kuvat esittäisivät häntä itseään.




Molemmissa kuvissa on sama mies, Lukas Müller


maanantai 4. helmikuuta 2019

Mummoilla olisi ollut aikaa opetella netin käyttöä

Kylältämme hävisi lyhyessä ajassa kaksi pankkikonttoria. Ensimmäisiä mieleen tulevia kysymyksiä on, miten mummot nyt selviävät. Ei voi edellyttää, että he oppisivat maksamaan laskunsa netissä.
Toisaalta voi sanoa, että heillä olisi ollut aikaa opetella. Internetin yleistymisestä on kulunut yli kaksikymmentä vuotta.

Huonosti käy, jos alkaa kovin varhain ajatella, että tässä iässä ei enää tarvitse. Loppuelämästä voi tulla yllättävän pitkä.

Elinikäistä opiskelua ei tarvita vain työelämässä selviytymiseen. Jos sen lyö laimin, myös kotielämästä ja sen arjesta tulee kituliaan vaikeaa.

torstai 31. tammikuuta 2019

Hoivakodin emäntä kyllästyi maksalaatikon lämmittämiseen

Kaikki vanhustenhoito ei ole huonoa. Minulla on se onni, että olen saanut omaiseni kunnolliseen taloon, jossa ollaan kiinnostuneita jostain muusta kuin ulkomaille tilitettävistä voitoista.

Kun äidilläni oli vielä kykyä kertoa mielipiteitä, hän säännöllisesti kiitteli hoivakodin ruokaa.

Niinpä jututin talon emäntää hänen työhistoriastaan. Hän kertoi olleensa aiemmin saman firman toisessa yksikössä ja vaihtaneensa sieltä kotikunnassaan sijaitsevaan hoivakotiin, jolla on eri omistaja. Työmatka lyheni mukavasti, ja päiviin tuli vapaita tunteja.

Pian työpaikan vaihto alkoi kuitenkin ahdistaa. Entinen emäntä huomasi olevansa uudessa työpaikassaan pelkkä ruoan lämmittäjä. Parannusehdotuksia ei millään tavoin kuunneltu, ja oli aivan sama mitä suunnitteli tai tahtoi. Vihdoin ahdistus tiivistyi siihen, että vappuaattona hänen piti lykätä vanhusten syötäväksi maksalaatikkoa. (Koiranruokaahan se on, toimittajan mielipide).

Samaan aikaan emäntä kuuli, että vanha firma oli rakentamassa uutta yksikköä. Teki mieli taloon, jossa saisi tavoitella myös laatua. Niinpä hän kysyi entiseltä työnantajalta, olisiko vapaana oleva emännän paikka hänen. Se oli, ja lämmitettävät maksalaatikot saivat vappuaatolta jäädä.

tiistai 29. tammikuuta 2019

Ei voi suhtautua, kun uhri paloitellaan ja keitetään

Tuoreen uutisen mukaan uhri oli surmattu teräaseella, minkä jälkeen hänet oli ensin paloiteltu ja sitten keitetty.

En uskalla ajatella uhria enkä hänen läheisiään. En osaa ajatella edes rikoksen tekijää. Yli ymmärryksen menee.

Täällä Tampreen vieressä, melkein kolmensadan kilometrin päässä tekoon ei ole viisasta suhtautumistapaa. Vaikka kuinka miettisi jotain selitystä tai moraalista arviota, mitään viisasta ei tule mieleen. Tämä ei mahdu moraaliseen maailmaan, jossa on hyvää ja pahaa. Tämä on tuomioiden, mielipiteiden ja lausuntojen tuolta puolen.

Päätään pudistellen uutisesta kuullessaan vain sairaasti naurahtaa, vaikka tietää senkin sopimattomaksi reaktioksi. Ollaan niin kaukana ihmisyyden rajoilta, että itku, osanotto tai paheksunta eivät enää osu.

Eihän tuon pitäisi olla ihmisen maailmasta peräisin. Ei tuollaista tapahdu.

maanantai 28. tammikuuta 2019

Jumala on isä muttei ole mies

Aamulehden viimeisimmässä kolumnissani oli alkuaan ilmaus "Taivasten Herra". Tavoittelin sillä humoristista sävyä, mutta vaihdoin sen viime tipassa sanoihin "Taivaallinen valta".

Nykyaikana Jumalasta ei kanna leikilläänkään käyttää miehiseen sukupuoleen liittyviä ilmauksia. Sen vuoksi sana "Herra" joutaa roskakoriin. Ei Jumala ole mies.

Sen sijaan kristilliseltä pohjalta on pidettävä kiinni siitä, että Jumalaa kutsutaan isäksi. Se kertoo, millaista Jumalan rakkaus on. Se ei ole niin kuin äiti, joka kantaa lasta sisällään, imettää ja vaihtaa kalsarit. Se on niin kuin isä, joka katselee vähän etäämmältä eikä puutu intiimihygieniaan.

Äiti lohduttaa ja pyyhkii kyyneleet. Isä sanoo: "Kyllä sä pärjäät."

perjantai 25. tammikuuta 2019

Renttu ei voi noin vain luopua renttumaisuudestaan

Viime sunnuntain Aamulehdessä ollut kolumnini lähti liikkeelle Pentti Saarikosken tekstistä, jonka mukaan hän poltti kaksi kuukautta kestäneellä Prahan matkallaan puolitoista kilometriä pitkän savukkeen ja joi 240 litraa olutta.

Pohdin samalla sitä, kuinka paljon ihmisellä on oikeus uhrata terveyttään ja läheistensä hyvinvointia suurten saavutusten nimissä. Tekstin lopussa kerron kaipaavani katoamassa olevia ulkoilmakavereita, jotka kevään tullen ilmestyvät torille istuskelemaan.

Kaipasin paheksuntaa, mutten sitä saanut. Facebookissa kommentoitiin enimmäkseen sivuaihetta eli ulkoilmakavereita. Vähemmän puhuttiin taiteilijaneroista, jotka jättävät taakseen ihmisraunioita, kuten hylättyjä lapsia ja puolisoita.

"Olisiko vaikka Saarikoski antanut maailmaan kuitenkin enemmän, jos olisi ollut juomatta ja kirjoittamatta." Näin kyselee joku kommentoijani. – En usko, että olisi antanut. Jos Saarikoski olisi vähentänyt renttuuttaan, hän olisi vähentänyt itseään. Ennen pitkää hän olisi lakannut olemasta sitä, miksi hänet oli tarkoitettu. Maailma olisi ollut siistimpi paikka, mutta Saarikoski siitä olisi puuttunut.

sunnuntai 20. tammikuuta 2019

Suomalainen haluaa halvalla muttei huoli ilmaiseksi

Pirkkalan kunta ja seurakunta ovat yhteistuumin jakamassa koulujen ylijäämäruokaa. Hinnaksi on sovittu aikuisilta kaksi euroa. Lapset saavat ilmaiseksi.

Olen huomannut jonkun kysyvän, olisiko viisasta ja kohtuullista tarjota ruoka ilmaiseksi. Minun mielestäsi kaksi euroa on oikein sopiva hinta. Se on niin pieni summa, että jokaisella on varaa yhteen kolikkoon, jos nyt mitenkään selviää tästä elämästä.

Varsinkin suomalaisen on vaikeaa ottaa vastaan jotain ilmaista. Sanassa ”ilmainen” on jopa hieman epäilyttävä sävy. Sen sijaan halvalla ihminen hankkii mielellään.

On hienoa, että köyhäkin pääsee kerran ostoksille.

perjantai 18. tammikuuta 2019

Lukkoseppä ei lukitse omaa asuntoaan

Pienkerrostalossa asuva lukkoseppä kertoi, ettei hän lukitse oman kotinsa ovia. Varas pääsee aina halutessaan sisään.

Olen asunut kahdesti talossa, jonka yhteisissä kylmäkellaritiloissa on voinut säilyttää esimerkiksi perunoita. Monenkaan kellarioven takana ei ole ollut niin arvokasta sisältöä, että sen suojaksi olisi kannattanut ostaa lukon, mutta lukot niillä ovilla on kuitenkin olleet. Omassa jääräpäisyydessäni olen jättänyt oven auki, eikä kukaan ole perunoita varastanut.

Olen aina yrittänyt laskea, onko lukon ostamisessa taloudellista järkeä. Sama periaate sopii vakuutuksiin. Hankin vakuutuksia vain suurten katastrofien varalta. Pienet vakuutukset lähinnä lihottavat vakuutusyhtiöitä, eivät ne yhtiöt myönnä vakuutuksia, elleivät ne laske tekevänsä niillä voittoa.

Epäilen, että myös suuri osa kameravalvonnasta on rahan haaskausta. Kameroita lisätään ikään kuin kaiken varalta alueille, joilla ei koskaan ole ollut ongelmia ja joilla niitä ei ole välittömästi nähtävissäkään. Kameroiden laatukin on huonoa. Kun jotain sattuu, kuvista ei saa selvää. Saadaan tietysti valvonnasta varoittava tarra seinään. Joskus se pelotti, mutta nykyään ehkä ei, koska huonosta kuvan laadusta ollaan jo perillä.

maanantai 14. tammikuuta 2019

Tulen vaaraa ja vaarattomuutta ei ymmärretä

Tulenkäyttö on esimerkki siitä, kuinka ihmisten vaarantaju on heikentynyt. Ei ymmärretä, että sammuneeksi luultu tuhka voi sytyttää palon, eikä tajuta, että rikkoontunut pullo voi aiheuttaa metsäpalon, kun aurinko osuu sopivasti siihen
.
Toisaalta valvottu kynttilä on vain harvoin vaarallinen.

Kirkkohistoriaa saa tutkia satojen vuosien mittaiselta matkalta eikä löydy tapausta, että kivikirkon lattialla ollut kynttilä olisi sytyttänyt tulipalon.

Kun kivi nyt ei vain pala.

tiistai 8. tammikuuta 2019

Qatar koettelee futisrakkauteni rajoja

Tänään arjen sankarini on HJK:n hyökkääjä ja kaksikymmentä jalkapallomaaottelua pelannut Riku Riski, joka kieltäytyi eettisten syiden takia matkustamasta Qatarissa nyt pelattaviin maaotteluihin.

Qatarissa pidetään vuoden 2022 MM-kisat, ja rakennustyömailta on raportoitu törkeistä ihmisoikeusrikkomuksista. Joidenkin tietojen mukaan rakennustöissä olisi kuollut jopa 1200 ihmistä.

Lisäksi Qatarin valitseminen kisapaikaksi kertoo häikäilemättömästä korruptiosta. – Ja mistä minä sen tiedän? Tiedän siitä, että järjestäjänä on juuri Qatar. Eihän sinne kuumuuteen kisoja olisi muuten saatu kuin lahjomalla muutenkin korruptoitunut Fifan johto.

Ideassa järjestää jalkapallon MM-kisat Qatarissa on saman verran järkeä kuin siinä, että Hollantiin rakennettaisiin syöksylaskun MM-rata.

Jokin raja pitää olla futishulluudellakin.

Olen miettinyt, että boikotoisin kisoja enkä lainkaan seuraisi niitä. Vielä en ole päättänyt asiaa, sillä harkinta-aikaa on melkein neljä vuotta. Minun protestini olisi perin vaatimaton eikä vaikuttaisi mihinkään, mutta joskus ihmisen on tehtävä turhatkin työt.

maanantai 7. tammikuuta 2019

Kännykät ja paljon muuta on kadonnut näyteikkunoista


Euroopan kaupunkien näyteikkunat eivät ole entisellään. En tiedä, onko tämä hyvä vai huono asia, mutta joka tapauksessa seuraavat tuotteet ovat melkein tyystin kadonneet, aakkosjärjestyksessä luetellen:

- kamerat
- kirjat
- kännykät
- televisiot
- tietokoneet
- radiot (ja muut äänentoistolaitteet)

Varmaan jotain muutakin on mennyt, mutta nämä ovat osuneet minun silmiini. Maailma muuttuu, ja ajan hermolla voi muodikas pysyä vain hetken.

sunnuntai 6. tammikuuta 2019

Itse shakkilautaa näkemättä ja vastassa yhtä aikaa 48 pelaajaa


Olen hämmästellyt muistitaidon ihmisiä, erityisesti sellaisia, joita ei voi määritellä autisteiksi. Muistaminen on kummallinen taito. Se ei huononnu sitä kuormittamalla, vaan ihminen päinvastoin muistaa sitä enemmän, mitä enemmän hän yrittää muistaa.

Muistamisesta ja muutenkin suuresta älykkyydestä on esimerkkinä jokin aika sitten Suomessa vieraillut shakin suurmestari(GM), amerikkalainen Timur Gareyev.

Ennen kuin kerron hänen saavutuksestaan, pitää selittää pari kolme shakin peruskäsitettä. 

Sokkoshakilla tarkoitetaan sitä, että peliä pelataan ilman fyysistä lautaa ja fyysisiä nappuloita. Pelaaja vain pitää siirrot ja asemat omassa mielessään. Simultaani tarkoittaa sitä, että pelaajalla on yhtä aikaa monia vastustajia. Näitä kahta pelitapaa yhdistävässä sokkosimultaanissa on taas kyse siitä, että joku pelaa itse lautaa näkemättä yhtä aikaa monia pelaajia vastaan.

Timur Gareyevin maailmanennätys on parin vuoden takaa. Tuolloin hän pelasi sokkona yhtä aikaa 48 pelaajaa vastaan. Suurempaan määrään kukaan toinen ei ole kyennyt. Ottelut kestivät 19 tuntia. Hän voitti niistä 35, pelasti tasan seitsemän kertaa ja hävisi kuudesti.

Gareyev polki kuntopyörää koko ajan. Kuulemma se auttaa.

torstai 3. tammikuuta 2019

Kun ei muuta keksitä niin kielletään

Törmäsin äskettäin tällaiseen kiellettäviksi vaadittujen asioiden listaan: ilotulitteet, lemmikit, lapset, tupakointi, joulukoristeet, serpentiinit, lentäminen, lihansyönti, muovipussit, palmuöljy, hakaristit, dieselautot, halpavaatteet, avohakkuut, puhelinmyynti, poliittiset lakot, maahanmuuttajat ja kansalaisaloitteet.

(Rajaan tällä kertaa maahanmuuttajat käsittelyni ulkopuolelle. Voin kirjoittaa siitä aiheesta joskus toiste, mutta en tällä kertaa.)

Yllä olevassa listassa on monta asiaa, joiden soisin poistuvan tästä maailmasta. Kaikkia niitä en vastusta, mutta esimerkiksi ilotulitteita en jäisi kaipaamaan. Kuluneena uutenavuotena seitsemän ihmistä sai suojalasipakosta huolimatta silmävammoja. Heistä jotakuta uhkaa jopa näönmenetys. 

Lisäksi poliisi on raportoinut siitä, että ilotulitteita on ammuttu tahallaan muita ihmisiä tai vaarallisia kohteita päin. Tätä on sattunut niin usein, että tässä jo kyselee, onko tämä ammuskelu jonkinlaista muotia.

Kaikesta huolimatta jokin tuossa oheisessa kieltolistassa häiritsee. Vastustan ilotulitteiden vapaata ampumista, mutten innostu niiden kieltoa vaativasta kansalaisaloitteesta. Toisinaan kieltäisin myös kieltämisen.

Jotain olisi tehtävä sille kansalliselle ratkaisukäytännölle, että aina säädetään ongelman kieltävä laki. Maailmassa täytyy olla muitakin keinoja.