lauantai 31. joulukuuta 2016

Unohdettuja asioita vuodelta 2016

Maailmassa oli vuonna 2016 muutakin kuin Trump, pakolaiset ja sote. Tässä on joukko pieniä, useimpien ihmisten unohtamia tai kokonaan huomaamatta jääneitä tapahtumia.

Tammikuussa julkaistu uutinen kertoi, että vainajaa hakemassa ollut ruumisauto sai parkkisakon palvelutalon pihassa.

Kun Muoniossa oli 38 astetta pakkasta, Mosambikin Tetessä oli 37 astetta lämmintä.

Kun tanssittiin vuoden 2016 vanhojentansseja, kukaan ei ehdottanut, että mentäisiin täälläkin sukupuolineutraalisti.

Vuoden merkittävimmän ilkivaltateon teki Microsoft päivittäessään keneltäkään lupaa kysymättä toimivan käyttöjärjestelmän versioon, joka ei kaikilla toiminut. Onnellisia olivat ne, joilla ei ollut mitään tähdellistä tehtävää Microsoftin omin päin valitsemana hetkenä, kun kone alkoi raksuttaa päivitystä ilman ennakkovaroituksia.

Toukokuussa muuan nainen puhui koko junamatkan ajan Helsingistä Hämeenlinnaan raskaudestaan ja tulevasta synnytyksestään. Jutut olivat niin sanotusti seikkaperäisiä.

Ylen tiedeuutisten mukaan fyysikot ovat alkaneet epäillä, että puolet maailmanraikkaudesta on kadonnut. Sama tieteenala ei ole vielä onnistunut selvittämään, miksi jää on liukasta ja kuinka on mahdollista, että ihminen osaa ajaa polkupyörällä.

Islantilaisen jalkapalloselostajan suorituksesta kukaan ei ymmärtänyt sanaakaan, vaikka kaikki tiesivät, mitä hän tarkoitti. Myös Leicesteristä nautittiin. Se oli köyhien voitto.

Uutisotsikoihin pääsi myös sanalla "haapamäihiäinen". Jokin asia tässä levottomassa maailmassa on ilmeisesti täysin kohdallaan.

Vuoden irvokkaimpia tekoja oli lääkärikeskuksen mainos, jota huudatettiin jalkapallon liigapelin lähes jokaisella mahdollisella tauolla. Liian moni katsomossa ollut tiesi, että samassa lääkärikeskuksessa oli juuri kuollut parikymppinen nainen normaaliin polvileikkaukseen.

Jouko Turkka oli iso julkkis, mutta hänen kuolemansa pysyi salassa puolitoista viikkoa, kunnes siitä uutisoi ensimmäisenä paikallislehti Pirkkalainen.

Kuolleista puhuttaessa ei pidä unohtaa nyrkkeilijä Muhammad Alia ja hiljaista Antti Hyryä. Heillä oli sama kuolinpäivä. Kuolleita kirjailijoita olivat myös Saul Bellow ja Umberto Eco.

Taloustieteen Nobel meni miehelle, joka oli aikanaan reputtanut ylioppilaskirjoituksissa.

Paula Vesala sai roolin Rokan vaimona. Siinä on unelmahomma laiskalle näyttelijälle. Koko kirjassahan Rokan vaimo ei näyttäydy kertaakaan.

Heinäkuussa kaksi nuorta liftasi moottoritien alussa. Kyltissä luki: "Minne vaan." Siinä oli kieltämättä asennetta.

Puolalainen painonnostaja sijoittui Lontoon olympialaisissa alkuaan yhdeksänneksi, mutta on jälkitestien ansiosta noussut pronssille. Hänet itsensä taas lähetettiin Rion kisoista kesken kotiin, koska oli tällä välin kärynnyt nandrolonista.

Tähän mennessä Ruotsin pääministerin Olof Palmen murhaajaksi on ilmoittautunut 113 ihmistä.

Syyskuun alussa Himmeä blogi pimeni.

Kajaanilaismies murtautui puoli kolmen maissa yöllä kontiomäkeläiselle huoltoasemalle ja tilasi tämän jälkeen taksin, jolla poistui paikalta ryöstösaalis mukanaan. Poliisipartio otti miehen kiinni taksin kyydistä Kajaanin Heinisuolla.

Radio-ohjelman juontaja kertoi siitä, kuinka joku jossain oli päättänyt tehdä ihmisnahasta... Asiasta ei ole enempää tietoa. Radio meni kiinni.

Muuan vaari totesi naapurinsa ostaneen moottoripyörän: "Sillä on nyt sellainen Harley-Parkinson."

keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Hakaristi kuvottaa vaikka kuinka perustellaan

Jyväskylän uusituilla sankarihaudoilla loistaa hakaristi kirkkaissa väreissä. Suomen ilmavoimat on niin ikään käyttänyt samaa tunnusta, ja esimerkiksi Karjalan Lennoston lipussa on edelleen mukana hakaristi.

Hakaristin käyttöä perustellaan aivan oikein sillä, että se periytyy natsi-Saksaa edeltävältä ajalta. Se on ikivanha symboli, eikä sillä ole alkuaan mitään tekemistä Hitlerin ja hänen valtakuntansa kanssa.

Perustelut eivät kuitenkaan vakuuta. Joskus symbolit ikään kuin saastuvat ja tärvelevät niiden kunniakkaan historian.

Jos kissa pissii mummon kauniit pitsiverhot pilalle, ei siinä auta että mummo on ne joskus nyplännyt. Tuhoutunut mikä tuhoutunut. Ainoa keino on heittää verhot pois.



tiistai 27. joulukuuta 2016

Löysin Raamatun suomennoksesta kielioppivirheen

Ihminen kuvittelee, että tarkat kontrollit ja lukuisat asiantuntijat takaisivat virheettömän lopputuloksen. On yllättävää, että esimerkiksi tarkkaan syynätyssä raamatunkäännöksessä voi olla selviä erehdyksiä.

Tapaninpäivän kirkossa osuin virheeseen. Tämä on jo toinen kerta, mutta edellistä havaintoani en valitettavasti painanut mieleeni. Nyt painoin.

Apostolien tekojen kuudennen luvun kolmannessatoista jakeessa sanotaan voimassa olevan suomennoksen mukaan: "Siellä he toivat kuultavaksi vääriä todistajia – –."

Pitäisi tietysti sanoa monikossa "kuultaviksi".

Kyllä tämä niin kummasti rohkaisee ja tuottaa nautintoa.

Toisaalta navajointiaanitkin tekevät jokaiseen käsityöhönsä yhden tahallisen virheen muistuttamaan siitä, että vain Jumala on täydellinen.

perjantai 23. joulukuuta 2016

Joulua ei tehdä, se on lahjaa

Kirjoitan tätä tekstiä aatonaaton aamuna. Illalla olin niin väsynyt, että menin nukkumaan minulle poikkeuksellisen aikaisin eli jo ennen puolta yötä. Vastaavasti unta ei sitten riittänyt pitkään. Lehdet luin jo ennen aamukuutta.

Illaksi olisi mietittävä joululaulujen juonnot. Muuta ei tänään olekaan, joten ehdin lukea Dostojevskin Kellariloukon loppuun.

Aattona olen Pirkkalan kirkossa klo 21. Se on minulle maailman paras paikka silloin. Toivon, että moni olisi siellä, mutta samalla tunnustan, että kaikki eivät voi. Yhtä hyviä kirkkohetkiä on varmasti muuallakin. Joku on niin kaukana metsän uumenissa, että saa joulurauhansa sieltä. Joku on sairaana eikä jaksa nousta. Joku on niin mieli maassa, että vähäinenkin valo häikäisee ja silittäminenkin sattuu. Joku valvoo yössä ja huolehtii siitä, että muilla olisi juhla.

Sittenkään joulu ei riipu ajasta eikä paikasta. Jumala on milloin vain ja missä vain, ja tärkeintä on miten ihmiskunnan Vapauttaja syntyy meidän elämämme syvyyksissä ja muuttaa kellariloukot juhlahuoneiksi.

Olen kuitenkin eri mieltä tuoreen joululaulun kanssa. Ei se oli niin, että ”sydämeni joulun teen”. Joku toinen ja meitä suurempi sen meille tekee. Avaan vain oven ja sallin sen, että hän levittää kaikki lahjat meidän eteemme.

Hyvää joulua hyvät ystävät - missä ikinä olettekin!

keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Tehojen lisääminen sängyssä makailemalla

Minut tuntevat ovat varmaan tottuneet ja ehkä kyllästyneetkin ajatukseeni, etten ole töissä enkä ole ollut töissä pitkään aikaan. Olen sanonut, etten pidä töiden tekemisestä ja siksi en välitä koskea niihin ollenkaan.

Kaiken lisäksi töiden välttämisellä on se puolensa, että minun elämässäni se on monesti kaikkein paras keino saada jotain aikaan.

Tämä tuli todistetuksi eilen, kun vetelehdin aamulla sängyssä epätavallisen pitkään. Tunti ylimääräistä makoilua tuotti ideat kahteen joulunajan puheeseen.

Se oli tehokasta makailua. En olisi päässyt samaan tulokseen, jos olisin noussut tuntia aiemmin töitä tekemään.

sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Ennalta närpittyä

Entistä useammat ihmiset puhuvat lahjojen vaihtamisesta ja antamisesta jo ennen joulua.

Perinteistä jouluruokaa söin lounasruokalassa puolivälissä viime viikkoa. Moni on jo tuonut joulukuusen kotiin ja koristellutkin sen.

Ihmettelenpä vain, miltä juhlaruoka tuntuu kun on närppinyt siitä itsensä kylläiseksi. Mitä tehdä, kun maha on valmiiksi täynnä?

tiistai 13. joulukuuta 2016

Tarvitaan intohimoa muttei riippuvuutta

Hiljattain keskustelin paikallisen harvinaisuuden kanssa. Hän oli niitä poikkeuksellisia nuoria, jotka eivät ole käyneet rippikoulua, vaikka ovat seurakunnan jäseniä. Jututtaessa poikaa sain kuulla häneltä, että hän ei ehdi salibandyn takia.

Kysyin: "Että sinulla ei siis ole varaa kesällä yhteen salibandysta vapaaseen viikkoon?"

Hän sanoi, että siitä oli kysymys. Samassa olin varma, että hänestä ei tulisi urheilijana ikinä yhtään mitään, sillä menestykseen tarvitaan kieltämättä intohimoa muttei riippuvuutta.

Tuoreissa salibandyn maailmanmestareissa oli puolestaan kaksi tuttuani, Sami Johansson ja Nico Salo. Uskon Sami Johanssonin olevan samaa lajia kuin Nico, mutta ainakin Nicon rippikoulusta minulla on oma muistikuva. Hän ei koskaan ruinannut harjoitusvapaita, eikä hänellä ollut ongelmia olla mukana kesän leirillä ja sen oheistoiminnassa.

Hän hoiti tämänkin osuuden mallikkaasti.

lauantai 10. joulukuuta 2016

Sensuuria tai muistinmenetys

Piti hakea netistä jouluaiheisen kortin kuva. Googlasin sanan "joulukortti" ja valitsin edelleen kuvanhaun. Pian oli ruudun täydeltä joulukortteja.

Suosituimmat aiheet olivat joulupukki ja kynttilä. Niiden lisäksi oli lumimaisemia, poroja, lintuja, joulukuusia, jäniksiä, porsas, joulukoristeita, koiria, resepti, tonttuja, apina, lumiukko, kissoja, hevosia, peräkärry, kettu, lapsia, tietokone, balettitanssija ja piparkakkuja. Olihan siellä yksi kirkkokin.

En tiedä, millä sanalla kutsuisin tuota listaa, jonka kuvilla muistutetaan joulusta. Ehkä siinä on kyse muistinmenetyksestä, tai sitten se on sensuuria.

Jotain Neuvostoliiton kaltaista siinä on. Siellähän ei saanut kertoa esimerkiksi siitä, että Viro oli joskus ollut itsenäinen kansakunta.

torstai 8. joulukuuta 2016

Hyvää hääpäivää!

Hän sanoi, ettei lainkaan yllättänyt saamastaan sähköpostista.

Hänelle mainostettiin avarakatseisille, uteliaille ihmisille suunnattua sivustoa, joka auttaisi etsimään turvallisen ja hienovaraisen suhteen. "Tulet hämmästymään, kuinka monta seksikästä ja innokasta naimisissa olevat naista on verkossa tällä hetkellä odottamassa, jotta aliottaisi [sic] intohimoista ja 100 % hienovaraista suhdetta kanssasi!"

"Mutta yhtä asiaa minä tässä ihmettelen", hän sanoi. "Sitä että miten ne osasivat lähestyä minua tällä viestillä juuri 30-vuotishääpäiväni aamuna."

sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Yksilöllisyys suurten massojen muotina

Yleisradion tuoreen jutun mukaan erikoisten etunimien suosio on kasvanut. Ilmiön selittäminen yksilöllisyyden kasvulla herättää kuitenkin vastaväitteitä.

Jos uutiseen liittyy haastattelu, jossa monia nimikaimoja saanut Jaajo-niminen juontaja kertoo käsityksiään, voi kysyä kuinka yksilöllistä on antaa lapselleen nimi jonkun televisionaaman mukaan. Eikö kyse ole päinvastoin kulkemisesta siihen samaan suuntaan, johon kaikki muutkin ovat menossa?

En muutenkaan usko siihen, että eri aikakausina yksilöllisten ja massaihmisten suhteellinen osuus jotenkin ratkaisevasti vaihtelisi. Näiden ihmislajien tunnuspiirteet vain vaihtelevat.

Yksilöllisyyden korostamisesta on tulossa tai on jo tullutkin suurten massojen suosima muotitrendi. Se on se tuulipuku, jonka jäljittelijät nykyään pukevat päälleen. Jos haluaa välttämättä tehdä eri tavoin kuin suuri enemmistö, on yhtä lailla tämän enemmistön vanki kuin sellainen ihminen, joka tekee aina samoin kuin muut.

Soisin senkin, että nimeä annettaessa ajateltaisiin ennen muuta lasta. Ei hänestä pidä tehdä vanhempiensa itseilmaisun etäispäätettä. Monilta vanhemmilta unohtuu, että useimmiten lapset pitävät siitä, että heillä on joku kaima. Se tuo sen mukavan tunteen, että jossain toisaalla on toinen hieman samanlainen.