torstai 28. kesäkuuta 2018

Linekerin laki on ollut vain tyhjä hokema

En ole milloinkaan inhonnut Saksan jalkapallomaajoukkuetta. Franz Beckenbauer on kaikkien aikojen tyylikkäimpiä pelaajia, ja uudemmista saksalaisista olen pitänyt erityisesti Bastian Schweinsteigerista. Oman pelinumeroni 13 olen poiminut Gerd Müllerin selästä.

Saksan putoamisen tuottama suurin nautinto onkin siinä, että Gary Linekerin hyvin tunnettua ajatusta ei enää pidetä luonnonlakina. On toivoa, että tältä typerältä ja paikkansapitämättömältä hokemalta saa olla vähän aikaa rauhassa. Sehän on alkuaan kuulunut jotenkin näin: "Jalkapallo on yksinkertainen peli: 22 miestä jahtaa palloa 90 minuuttia, ja lopulta Saksa voittaa."

Tuoreiden uutisten mukaan Lineker on tunnustanut, että hänen lauseensa ei enää pidä paikkansa. Niinpä hän on tviitannut: "Jalkapallo on yksinkertainen peli. 22 miestä jahtaa palloa 90 minuuttia, ja lopulta Saksa ei enää aina voitakaan. Edellinen versio on rajattu historiaan."

Linekerin alkuperäisen ajatuksen innokkaimmat hokijat eivät ole ymmärtäneet, että todellisuudessa ajatus ei ole aiemminkaan pitänyt paikkansa muualla kuin ehkä Saksan Englannin välisissä vertailuissa. Maailmanmestarina Saksa on ollut vain harvakseltaan.

Saksa on voittanut maailmanmestaruuksia vain harvakseltaan eli vuosina 1954, 1974, 1990 ja 2014. Tältä pohjalta voidaan rakentaa huomattavasti Linekerin ajatusta pätevämpi lause: ”Jalkapallo on yksinkertainen peli: 22 miestä jahtaa palloa joka neljäs vuosi monen viikon ajan, ja aina kahdenkymmenen vuoden välein on Saksan vuoro voittaa." 

Tasaisen vauhdin taulukolla Saksa voittaa seuraavan kerran vuonna 2034. Brasilia on voittanut maailmanmestaruuden viidesti.

tiistai 26. kesäkuuta 2018

Meksikosta tuli Seksiko

Yksi jalkapallokisojen huvituksia on seurata selostajien ja kommentaattorien kieltä. Yleisesti selostajat ovat nykyään ammattimaista väkeä. Kieli on hyvää, ja myös jalkapallotermistö hallussa.

Alkulohkopelien huvittavinta antia on ollut se, kun studioisäntä erehtyi puhumaan Seksikosta vaikka piti sanoa Meksiko. Hän itse huomasi virhe ja paikalla ollut kumpikin kommentaattori myös. Hauskaa oli. Mikähän siinä on, että juuri Seksiko naurattaa, mutta Saksan kutsumisessa Raksaksi tai Maksaksi ei olisi mitään huvittavaa?

Kolmesti olen kuullut selostajan puhuvan kesken peliä väärästä maasta. Tämä kertoo jonkinlaisesta välinpitämättömyydestä, koska Euroopan joukkueet muistetaan aina. Costa Rican ja Panaman sekoittaminen on olevinaan sallittua, mutta Ranska ja Saksa muistetaan aina oikein.

VAR on uutta kieltä, ja kun asiaan totutaan, sitä ruvetaan kirjoittamaan pienillä kirjaimilla. Lopulta syntyy lyhenteeseen perustuvia uudissanoja. Vielä on arvoitus, mitä ne mahtavat olla. Ehkä neljän vuoden kuluttua puhutaan luontevasti varittamisesta tai variutumisesta.

Yksi selostaja on ottanut aktiivikäyttöön laukaisemista korvaamaan sanan tällääminen. Soisin, että joku ymmärtäisi käyttää poikavuosieni paikallista slangisanaa rentouttaminen. Sillä tarkoitettiin vastapalloon ammuttua hullun kovaa laukausta.

Paljon hoettu spottaaminen on Tampereen korkeudella niin harvinainen sana, että piti oikein tarkistaa urbaanista sanakirjasta, mitä sillä tarkoitetaan. Ei tullut vastausta. Tietäisikö joku, miten sana on suomennettava? Ymmärtäisi tällainen maalainenkin.

keskiviikko 20. kesäkuuta 2018

Jospa auktoriteetin puute on sitä, että ihminen haisee pelolta

Olen mielessäni usein kysellyt, mistä ihmisen auktoriteetti tulee varsinkin suhteessa nuoriin. On aikuisia, joilla se on luonnostaan, ja sitten on niitä, joilla ei ole sitä ankarankaan ponnistelun jälkeen.
Auktoriteetti vaatii vähintään osaamista. Jalkapallovalmentajalla sitä ei ole, ellei hän ymmärrä mitään taktiikasta tai ei tiedä, miten palloa potkaistaan tai millaiset syöttösuunnat on valittava.

Vaikutusta on myös ulkoisella olemuksella, äänenkäytöllä, sanavalinnoilla ja vakuuttavilla eleillä.
Uusi selitys voisi olla Tiede-lehden raportoimassa tutkimuksessa, joka viittaa siihen, että myös ihminen haistaisi kaltaisensa pelon niin kuin koirien tiedetään haistavan, kuka ihminen pelkää.

Toistaiseksi kaikki on spekulaatiota, mutta joka tapauksessa tämä varsin epäselvä tutkimustieto viittaa siihen, että ihmiset voivat viestiä toisilleen yllättävällä, alitajuisella tavalla.

Ainakin näyttää siltä, että nuorten kanssa ei menesty, jos pelkää heitä. Pelon peitteleminenkään ei näytä auttavan.


tiistai 19. kesäkuuta 2018

Nerokkaat ratkaisut ovat usein sattumanvaraisia

Luin Tolstoin Sodan ja rauhan vähän alle kahdenkymmenen iässä. Yllättävän helppolukuiseksi osoittautunut kirja muutti historiankäsitystäni. Aloin kiinnittää huomiota elämän sattumanvaraisuuteen, joka ilmeni romaanissa silliä tavoin, että sotapäällikköjen monet nerokkaiksi luokitellut ratkaisut eivät välttämättä perustuneet heidän nerouteensa, vaan satunnaisiin syihin. Niitä oli esimerkiksi päällikön sairastuminen, joka esti häntä valitsemasta luonnollisena pidettyä hyökkäyssuuntaa. Isku tuli paikasta, josta vihollinen ei aavistanut sitä tulemaan.

Tolstoin luettuani olen kieltäytynyt vastaamasta niin sanottuihin kontrafaktuaalisiin lauseisiin: mitä olisi tapahtunut, jos olisi tapahtunut jotain muuta kuin oikeasti tapahtui. Emme me tiedä, mihin suuntaan maailma olisi kulkenut, jos Hitler ei olisi syntynyt. Jos häntä ei olisi ollut, olisi muuttunut ääretön määrä muitakin asioita.

Aiheeseen liittyvä Aamulehden kolumnini on täällä. Se on herättänyt vähemmän huomiota kuin monet muut tekstini.

perjantai 15. kesäkuuta 2018

En halunnut tehdä Big Brotherista edes parodiaa

Virheet muistaa parhaiten, ja ehkä juuri sen vuoksi niistä oppii niin paljon. Vastaavasti katumusta tuottavia asioita on elämässä kyllin.

Siksi joskus on hyvä muistella sitä, kun kerrankin on onnistunut valitsemaan oikein. Tässä on yksi niistä.

Olin lupautunut osallistujaksi valtakunnallisen seminaariin paneeliin, jossa käsiteltiin nuorten elämää.

Vähän ennen tapahtumaa minulle selvisi, että paneelin muotona oli jonkinlainen Big Brotherin parodia.

Vastasin: "Valitan sitä, etten voi osallistua tähän seminaariin. Toivottavasti löydätte sijalleni jonkun toisen. Minä en vain voi osallistua mihinkään, joka jotenkin liittyy Big Brotheriin. En halua olla edes parodioimassa sitä tai irvailemalla sille. En halua edes vastustaa sitä. En vain ole sen kanssa missään tekemisissä."

Koskaan en ole katunut, että jäin pois. Päinvastoin olen ratkaisustani pikkuisen ylpeäkin.

sunnuntai 10. kesäkuuta 2018

Mitä papit tutkivat?

Sain vastattavakseni tuntemattoman ihmisen kysymyksen: "Mitä papit tutkivat? Tähtitieteilijät tutkivat avaruutta, psykiatrit ihmismieltä, mutta mitäs papit?"

En tarkkaan tiedä, mitkä ovat kysyjän tausta-ajatukset, mutta jotenkin päättelen hänen ajattelevan, että teologisen tutkimuksen kohteena olisi jotain täysin olematonta tai ainakin jotain sellaista, mistä ei voi sanoa järkevästi mitään. Koska tällainen luulo voi olla hyvin yleistä, kirjoitan tähän vastaukseni pääkohdat:

Papit (teologit) tutkivat hyvin monenlaisia asioita. He tutkivat psykologien tavoin ihmisten uskonnollista käytöstä ja historioitsijoiden tavoin kirkkohistorian tapahtumia. Sosiologian menetelmillä tavoin perehdytään uskonnollisten yhteisöjen toimintaan ja kielitieteen metodeilla Raamattuun (tämän tutkimuksen ansiosta tiedetään melko tarkkaan esimerkiksi se, miten evankeliumit ovat syntyneet).

Voidaan tutkia myös ihmisten uskonnollisia käsityksiä tai sitä, miten esimerkiksi rippikoulu vaikuttaa nuorten käsityksiin ja käyttäytymiseen. Voidaan selvittää vieraiden uskontojen käsityksiä tai sitä, mitä joku filosofi tai teologi on ajatellut jostain tietystä teemasta. Itse olen ollut väitöskirjassani käyttänyt kirjallisuustieteen ja filosofian menetelmiä ja analysoinut, millä tavoin kirjailija Pentti Saarikoski on käyttänyt tuotannossaan uskontoperäisiä ilmauksia.

Mahdollisuuksia on paljon. Itse Jumala ei ole pitkään aikaan ollut teologisen tutkimuksen kohde.

tiistai 5. kesäkuuta 2018

Laskukoneet solmussa, minä myös

Myöhään illalla kävin ostamassa pelikortteja, jotta lapset saisivat pelata. Siinä kaupanhyllyllä rupesin laskemaan, kuinka moninainen maailma yhdessä korttipakassa on. Siitä voidaan poimia kaksi korttia yli 2600 tavalla. Kon ottaa kolmannen kortin mukaan, vaihtoehtoja on jo yli 130 000.

Ääretön on myös shakin maailma. Neljä ensimmäistä siirtoa voidaan tehdä 85 miljoonalla tavalla.

Kun nappulat korvataan ihmisillä, jo yksi ihminen saa laskukoneet solmuun.

Minua huimaa. Lopetan.

lauantai 2. kesäkuuta 2018

Miten neuvoisin nuorempaa itseäni?

Helsingin Sanomien jutussa kyseltiin viideltä ihmiseltä, mitä he sanoisivat nuoremmalle itselleen.

Muusikko Kasmirin asiana olisi, että hän oli turhaan hävennyt amisleimaa. Varhaiskasvatuksen professori Mirjam Kalland puolestaan kertoisi, ettei ihmisen tarvitse elää kaavoissa, vaan on monta tapaa elää. Näyttelijä Sara Mellerin sanoma tiivistyisi siihen, ettei kehossasi ole mitään vikaa.

Presidentti Tarja Halonen sortuu vastauksessaan samaan kuin uudenvuodenpuheissaan. Kaikenlaista kaunista tulee lausutuksi sieltä ja täältä, mutta puheenvuoro ei tiivisty mihinkään ja ajatukset jäävät täysin epämääräisiksi. Sama yleisyys vaivaa myös rauhanneuvottelija Hussein al-Taeeta. Hän saa kuitenkin sanotuksi, että vasta armeijassa hän tunsi olevansa niin kuin muut.

Oma vastaukseni olisi hyvin konkreettinen: Älä yritä opiskella väsyneenä. Kun aivot alkavat tökkiä, älä ponnistele väkisin. Mieti sen sijaan, miten saisit taas levätyksi ne kuntoon.

Kokeen tai tentin edellä en uhraisi minuuttiakaan yöunesta kirjojen pänttäämiseen. Virkeällä päällä saa osaamisestaan eniten irti ja teke hyvää tulosta, vaikka ei niin paljon tietäisikään.