Tutkimukset kertovat siitä, että nuorten ahdistus on kasvanut. Tässä on kahdeksan kohdan parannusohjelma, joka ei käsittääkseni maksa juuri mitään. Ainakin se on paljon halvempi kuin palkata terapeutti joka niemeen, notkoon ja saarelmaan.
1) Luodaan tunne siitä, että viimeistä mahdollisuutta ei ole. Toisin sanoen rakennetaan järjestelmä, jossa tulevaisuus pysyy avoimena, vaikka koulussa ei onnistuisikaan.
2) Vähennetään radikaalisti itseohjautuvuutta. Ainakaan kaikki ammattikoululaiset eivät siihen kykene eivätkä monet lukiota aloittavatkaan.
3) Hyväksytään, että lukioikäiseltä kuluu aikaa ja voimia myös aikuiseksi kasvamiseen.
4) Eräissä oppiaineissa pudotetaan oppimistavoitteita. Ainakin biologiassa mennään nykyään kauas yleissivistyksen tuolle puolen.
5) Matematiikan painoarvoa vähennetään niiltä oppilailta, jotka todennäköisesti tarvitsevat vain prosenttilaskuja ja neljää peruslaskutoimitusta. Nykyään englannin kielen opiskeluihin pääsemiseen auttaa enemmän pitkän matematiikan kuin pitkän englannin eximia. Eihän tämä näin voi olla. Matematiikan osaajista on varmaan pulaa, muttei se helpotu tällaisilla älyttömyyksillä.
6) Lukion oppilaille palautetaan kokemus luokkayhteisöstä. Se vähentäisi yksinäisyyttä.
7) Luovutaan harhasta, että ammattikoulujen alkeisopetus voitaisiin korvata työelämän harjoittelujaksoilla.
8) Ei kuvitella, että kaikkien peruskouluaan lopettelevien pitäisi tietää tulevaisuudensuunnitelmansa.
9 kommenttia:
Jäätävän terävää ... ja kokemuksella
Tuo matematiikan yliarvostus on ainakin lopetettava. Missään sitä ei tarvita ei ainakaan näin 61 vuoden kokemuksella. Ai niin kerran olisi pilkun paikka pitänyt osata oikeaan kohtaan laittaa. Maksoin kymmenkertaisen sähkölaskun vuokranantajalle, mutta eipä sitten kuuteen vuoteen olekaan sähköstä tarvinnut maksaa. Saa nähdä milloin seuraava lasku tulee
Hieno lista! Olen paljolti samaa mieltä muissa kuin oppimäärien koossa - kävin lukioni 2005 tienoolla, ja sitten tuon ajan monen aineen oppimääriä on kavennettu samalla, kun nuorten stressi on vain lisääntynyt.
Ehkä kyse onkin oppimäärän sijaan ennemmin siitä, miksi luetaan sitä mitä luetaan: Jos nuorelle tulee sellainen olo, että oppimäärä opetellaan ulkoa irrallisina totuuksina pelkästään kirjoituksia tai koetta varten, asian puristaminen aivoihin on tosi kurjaa ja määrä tuntuu isolta. Varsinkin, jos väliin tulee niitä kohdassa 3 mainittuja kasvamisaikoja, ja jokin osuus menee kokonaan ohi. Jos koulun opetuksessa taas kyetään välittämään se, että kaikki nämä asiat - tai edes suuret linjat, jos aine itsessään ei kiinnosta - on hienoa tietää, koska ymmärrät niiden avulla itseäsi ja maailmaa paremmin, asia ei kenties tunnu niin raskaalta. Meillä on hyviä opettajia, annetaan siis heille rauha opettaa nuoria sen sijaan, että vain valmistaudutaan milloin mihinkin päättökokeeseen tai opetussuunnitelman muutokseen.
Erittäin realistinen lista. Luin sitä kokemuksella, jonka sain opetettuani kymmenkunta vuotta nuoria aikuisia.
Erittäin paljon kiitoksia tästä!
Hyvä, Arto Köykkä!
Samaa mieltä pitkälti. Luokkayhteisö takaisin. Kurssimuotoinen opiskelu pois. Vanha lukio 1-3 luokkineen takaisin. Liikaa vaihtoehtoja ja kieliä opiskellaan vain 1 tai 2 kurssia. Niistä ei myöhempää elämää ajatellen jää mitään taskun pohjalle. Parempi olisi keskittyä kunnolla englantiin kun sitä tarvitaan kuitenkin enemmän kuin pakkoruotsia. Hyvin hallittu lyhyt matematiikka parempi kuin väkisin kahlattu pitkä.
Muuten ok, mutta luokkayhteisö lisää kiusaamista, joten yhteisöllisyys on hoidettava muulla tavoin....
Olet puolittain oikeassa ja puolittain väärässä. Olet sikäli oikeassa, että huono luokkayhteisö lisää kiusaamista. Olet sikäli väärässä, että hyvä luokkayhteisö vähentää kiusaamista.
Lähetä kommentti