maanantai 30. joulukuuta 2019

Helposti unohtuvia asioita vuodelta 2019

Vuonna 2019 käytiin vaalit ja vaideltiin hallituksia. Suomi pääsi EM-kisoihin ja voitti jääkiekossa, ja Greta Thunbergista tuli kuuluisa. - Nämä ovat jääneet mieleen, mutta tiesitkö näistä tai ovatko nämä jääneet mieleen?

Itämeren sotalaivoihin luvattiin pistää 1,3 miljardia, ihan tuosta noin. Kukaan ei huomautellut vanhustenhuollon puolesta.

Läheltä Hämeenlinnaa tavoitettiin punainen urheiluauto, Chevrolet Corvette. Siinä oli 750 euroa maksanut erikoiskilpi SEX-1.

Jos autoilet Göteborgissa, saat varautua siihen, että sieltä lähetetään perääsi 85 sentin ruuhkamaksu.

Yhdysvaltain presidentti yritti ostaa Grönlannin.

Nelinkertainen olympiavoittaja Lasse Viren täytti 70 vuotta. Haastattelussaan hän sanoi: "On ihmisiä, jotka eivät minua enää tunne."

Rammstein soitti Ratinassa, ja musiikki kuului yli kymmenen kilometrin päähän olohuoneeseen, jonka ikkunat olivat kiinni. Kyllä maailmaan ääntä mahtuu, mutta mahtuuko hiljaisuutta?

Helsingin kirjastotalo Oodi valittiin Ateenassa vuoden parhaaksi yleiseksi kirjastoksi. Kunpa vielä saataisiin vähän kirjojakin sinne.

Pirkka-Pekka Petelius pyysi anteeksi saamelaisvitsiensä vaikutusta, muttei lainkaan sitä, että olisi itse tehnyt tai sanonut jotain typerää.

Suomalaiset ovat innostuneet ilmastotekoihin - kunhan niitä tekee naapuri tai ylipäänsä joku muu.

Täytettyään kahdeksantoista vuotta muuan nuori meni ensitöikseen verenluovutukseen, kun sai päättää asiasta itse.

Niksipirkassa neuvottiin sijoittamaan kumppani valokuvan laidalle. Sieltä hänet on helppo poistaa, kun suhde menee poikki.

Uudessa-Seelannissa valkoihoinen rasisti surmasi 49 ihmistä. Tämä oli luonnollisesti yksittäistapaus.

Suomessa on vuosittain kuusi miljoonaa käyntiä jumalanpalveluksessa. SM-liigan kiekkopeleissä on kaksi miljoonaa.

Jos Notre-Damen katedraali olisi rakennettu nykytekniikalla, se olisi purettu homevaurioisena jo vuonna 1400.

Pirkkalalainen kaupankassa myönsi, että hienolta tuntuu, kun pääministerikin on ollut samoissa hommissa.

sunnuntai 29. joulukuuta 2019

Sotaveteraanin erilaiset jutut

Kun lauseen subjektina on sana "sotaveteraani", voi yleensä arvata lauseen muunkin sisällön. Tuohon sanaan liitetään loputtomiin toistettuja hokemia. Niitä lausutaan samaan tapaan kuin joku pöpöttää raamatunlauseita: suu muotoilee sanoja, mutta ajatus ei käy päässä asti.

Sotaveteraaneja on jäljellä niin vähän, että syvälliseen keskusteluun pääsee heidän kanssaan vain ani harvoin. Tämänkin muistelmani mies on jo aika päivää kuollut.

Siinä pihalla tavatessamme hän valitti ihmisten unohtaneen, kuinka kauhea asia sota on. On ruvettu leikkimään maalipyssyillä ja ties millä. Naisetkin ovat innostuneet armeijasta. Erityisesti hän moitti puolustusministereitä, jotka eivät ole asioista perillä ja ovat sen tähden kenraalien pompoteltavissa.

Hän kertoi omista sotamuistoistaan, kuinka hän oli kuljettanut rekalla ruumiita koti-Suomeen. Pahimpina päivinä tuhat miestä kuoli tai haavoittui. Haju oli kesäkuumalla kauhea, eikä autoa voinut pysäköidä, ellei samalla ottanut huomioon tuulen suuntaa. Lappeenrannan läpi oli lupa ajaa vain yöaikaan.

Hän valitti, että hullun touhuissa meni viisi vuotta ja paras nuoruus. Hänen äänensä ei ollut ylpeä eikä kauhisteleva vaan surumielinen. Häneltä ei kuullut sanaakaan isänmaan puolustamisesta, vaikka todennäköisesti hän olisi sitä tarpeellisena pitänyt jos olisin kysynyt. Hän ei maininnut sotaveteraanien kunniaa eikä jälkipolvilta perättävää kiitosta. Hän oli vain täynnä elämänmittaista ihmetystä siitä, kuinka hullu ihminen on.

perjantai 27. joulukuuta 2019

Köyhä antaa vähästään

Vielä joulukuun lopulla tuli yksi ehdokas Vuoden puhuttelevin -uutinen kisaan. Kerrottiin, että eniten Kelan etuuksia maksettiin rautavaaralaisille Pohjois-Savoon.

Tämän uutisen tekee kiinnostavaksi se, että Rautavaaran seurakunta lahjoitti yhteisvastuukeräyksessä köyhyyden torjuntaan eniten koko Suomessa eli 6,52 € per jäsen. Koko maan vastaava luku 0,80 €.

Vanha sananlasku on yhä voimissaan: "Köyhä antaa vähästään, rikas ei anna paljostakaan."

Toisaalta tämäkään sanonta ei kata kaikkia tapauksia. Kelan maksamien korvausten toinen ääripää on Siuntio. Siellä on kaksi seurakuntaa, suomenkielinen ja ruotsinkielinen. Hyvin pienen suomalaisen seurakunnan tulos oli kehno, mutta ruotsalaisen puolen tulos ylitti valtakunnallisen keskiarvon.

Vauraudestaan tunnetussa Kauniaisissa keräystulosta voi pitää jopa hyvänä. Suomalaisen seurakunnan jäsenet antoivat keskimäärin 1,24 e ja ruotsalaisen peräti 2,07 e.

maanantai 23. joulukuuta 2019

Kapinallinen, epämuodikas joulukortti

Joulukorttien määrä on muuttunut sekä määrällisesti että laadullisesti. Postilaatikkoon putoavat kortit ovat vähentyneet tai ovat vaihtuneet sähköisiin.

Eniten kaipaan vanhoja aikoja sen takia, että korteista on hävinnyt tai ainakin on häviämässä ensisijainen sisältö. Tarjolla on erilaisia lintuja, talvimaisemia (ja nehän ne vasta uskoa vaativat), pukkeja ja tonttuja. Ensisijaista joulukertomusta saa oikein etsiä kaupan joulukorttitelineestä.

Kuitenkin tuo vanha kertomus syvällisyydessään on vertaansa vailla. Siinä ovat vastasyntyneen vanhemmat ja lapsi, nuo ulkosalle joutuneet. Siellä ovat lammaslaidunten duunarit, majatalon väki ja satunnaiset ohikulkijat. Ehkä verovirkailijakin on jossain. Itämaan viisaita ei vielä näy, mutta ovat tulossa. Eläimetkin kuuluvat tähän kuvaan, ja taivas tähtineen on heidän yllään. Kertomus on toisaalta äärimmäisen arkinen ja toisaalta siinä on jotain pyhää.

Jos hukataan tämä kertomus, on hukattu paljon. Juhlasta on silloin kadonnut sen ydin, eivätkä kauneimmatkaan kuoret pelasta asiaa.

Tunsin itseni kapinalliseksi, kun otin Berliinissä viime talvena oheisen valokuvan ja teetätin sen joulukortiksi. Olin ytimessä.

Olen ollut pappina kolmekymmentäseitsemän vuotta, mutta loputtomasti minua innostaa tämä kertomus Jumalan syntymästä ja ovien ulkopuolelle jäämisestä. Sankaritarinoihin on vaikea samastua, mutta tuonne majatalon ulkopihalle tunnen mahtuvani mukaan.

Aattoiltaan klo 21 yritän taas löytää aiheeseen tuoreen ja samalla perinteisen näkökulman. Jos olette silloin Pirkkalan suunnalla, tulkaa kirkkoon. Jos ette pääse, niin olkoon päällänne ja sisällänne rauha, "kaikkea ymmärrystä ylempi".


lauantai 21. joulukuuta 2019

Aymaran kielessä huhu ja tieto erottuvat toisistaan

Bolivian intiaanitaustainen presidentti Evo Morales on lähtenyt maanpakoon. Siitä huolimatta sopii kysyä, olisiko Bolivian aymaraintiaanien kielessä jotain, mikä auttaisi korjaamaan suomalaisia keskusteluja.

Heidän kielessään henkilökohtaiseen kokemukseen perustuva tieto erotetaan tarkkaan tiedosta, jonka alkuperä on huhu, kuulopuhe, lukeminen tai esimerkiksi olettamus. Puhuttaessa nämä kaksi erotetaan toisistaan käyttämällä eri sanamuotoja, ja tästä säännöstä poikkeamista pidetään valehtelemisena.

Edelleen aymaran kielessä on se sääntö, että jokaisen käytetyn verbin on otettava huomioon sekä puhuja että se ryhmä, jolle puhe on osoitettu. Verbit ilmaisevat vuorovaikutusta kahden ihmisen välillä. Puhuessaan aymarat ottavat puhekumppanin huomioon ja sopeuttavat kielensä häneen. Tärkeämpi kahdesta ei ole ensimmäinen vaan toinen - se jolle verbi on osoitettu.

lauantai 14. joulukuuta 2019

Aivan kaikkia ministereitä ei voi erottaa

Shellin vastenmielisen Nigerian politiikan takia rupesin aikanaan boikotoimaan Shelliä, mutta sitten jokin toinen öljy-yhtiö (taisi olla Neste) oli niin ikään tehnyt jotain ikävää ja boikotin ansaitsevaa, eikä venäläistaustainen Teboilkaan oikein vakuuttanut.

Päättelin, että boikotteja oli rajoitettava. Mielipiteensä voi esittää, mutta kaikkea ei voi vastustaa. Jostain minun oli ostettava bensiinini.

Tätä olen muistellut viime päivinä. Aivan kaikkia ministereitä ei voi erottaa. Jonkun siellä on oltava.

Iltapäivälehtiä en osta. En tarvitse niitä kumpaakaan.

tiistai 10. joulukuuta 2019

Ryti ja Tanner vastaan nykyministerit

Kun kirjoittaja esittäytyy Turun yliopiston taloustieteen professoriksi, hänen tekstiltään voi odottaa laatua, vaikka hän olisi eläkkeelläkin.

Niinpä ihmetyttää, miksi Matti Viren pohdiskelee aivan höpöjä. Hän mainitsee nimeltä ministerit Marinin, Kulmunin, Ohisalon, Anderssonin ja Henrikssonin ja vertaa heitä talvisodan aikaisiin ministereihin, kuten Rytiin ja Tanneriin. Viren kysyy, miten näiltä viideltä olisi mennyt talvisodan aikana.

Ehkä nykyministereiltä ei olisi mennyt kovinkaan hyvin, mutta yhtä hyvin voidaan kysyä, miten Tanner ja Ryti onnistuisivat nykymaailmassa. Miten he mahtaisivat pärjätä EU-pöydissä?

En ole tarkkaan selvillä Tannerin ja Rytin käytännön taidoista, mutta arvelen, että he osaisivat valjastaa hevosen. Se oli heidän aikansa elämäntaitoja. Windowsia he eivät saisi käyntiin. He eivät edes ymmärtäisi, mikä se on.

Sukupolvet eivät ole toisiaan viisaampia eivätkä tyhmempiä. Jokainen aikakausi vaatii oman lahjakkuutensa ja omat tekijänsä.

perjantai 6. joulukuuta 2019

Nuorilta kadonneita sanoja 2/2

Testasin isoskoulutuksessa olevia yhdeksäsluokkalaisia nuoria, kuinka hyvin he ymmärtävät tiettyjä suomen kielen sanoja, jotka eivät enää ole muodissa. Testattavien nuorten ryhmä oli valikoitu, ja siksi tämän testin perustella ei voi päätellä suomalaisnuorten yleistä kielitaitoa. Sen sijaan testini kertoo siitä, millaiset sanat ovat vaarassa kadota.

Kysytyt sanat eivät olleet erityisen hengellisiä, vaikka ne kaikki ovat nykyisessä raamatunkäännöksessä. Tutkimani sanat olivat kavala, kavahtaa, aura (työväline), vakka, ohdake, oras, kuvastin, almu, kyynärä, hirsi, leili, sapatti, rikkavilja, olla kintereillä, temmata, syöstä, jalopeura ja vehkeillä.


Kaikki tiesivät, mitä on olla kintereillä

Eräät sanat ymmärrettiin aina oikein. Niitä olivat aura (työväline), kuvastin, kyynärä ja olla kintereillä. Ohdake tiedettiin kasviksi, mutta sen piikikkyydestä ei oltu aivan perillä. Joku epäili sitä "kukkaköynnökseksi" tai jonkinlaiseksi "heinäksi". Myös almu tunnettiin hyvin. Oltiin perillä ainakin siitä, että se liittyy rahaan, mutta sen yhteyttä kerjäämiseen ei oikein tunnettu. Kaikki tunsivat hirren jollain tavoin, mutta joku yhdisti sen ennen muuta hirsipuuhun, teloitusvälineeseen. Sapatti tulkittiin melkein aina joksikin viikonpäiväksi, jolloin levätään, mutta joku epäili sitä "paastoamisen ajaksi".

Joku tiesi, että oras on "hyvin pieni viljan alku", mutta yleensä sitä ei oikein osattu. Joku tunsi vain sen symbolisen merkityksen "juuri alkava asia". Joku epäili sitä "kivuksi" tai "orapihlajaksi".

Leili ymmärrettiin veden säilytysastiaksi, mutta tarkka merkitys oli hukassa melkein kaikilta. Joku piti sitä "löylykauhana". Selitykset "vauva" tai "nainen" olivat ehkä vitsejä. Jalopeuran monet tiesivät leijonaksi, mutta myös "hirveä", "kaurista" tai "poroa" ehdotettiin. Ilmeisesti vanhoja satuja ei enää lueta.

Vehkeillä tunnettiin yllättävän hyvin. Sekä "pelleileminen" että "kiihkeän yhdynnän harjoittaminen" saattoivat olla vastaajien huumoria. Toinen hyvin tunnettu verbi oli syöstä. Sen sijaan temmata oli monille vieras. Se sai tällaisia selityksiä: "vetäistä kauas tai mukaan", "tarttua", "kiskaista", "tanssia", "kiirehtiä", "lyödä", "nopea liike" ja "ratsastaa".

Rikkaviljasta oltiin varsin hyvin perillä, vaikka joku tulkitsi sen "ylimääräiseksi kasvustoksi" tai "mädäntyneeksi sadoksi". Melkein kaikki ymmärsivät vakan jonkinlaiseksi astiaksi, vaikka joku piti sitä "vaakana" tai "kynttilänsammuttimena". Jälkimmäinen selitys liittynee raamatulliseen sanontaan kynttilän kätkemisestä vakan alle. Vakan tulkitseminen "vanhaksi akaksi" oli tietysti huumoria.


Sekä kavala että kavahtaa tunnetaan tosi huonosti

Syntiinlankeemuskertomuksen ydinsanoihin kuuluva kavala oli kaikkein huonoiten osattu sana. Jotkut osuivat oikeaan, mutta vain jotkut: "ilkikurinen", "sellainen jonka seurassa ei halua olla", "ilkeä", "jännä", "petollinen", "arvaamaton", "uhkaava", "pahatahtoisen ovela".

Toinen yhtä huonosti tunnettu sana oli verbi kavahtaa. Se yhdistettiin "pelkäämiseen" ja "säikähtämiseen", mutta myös "inhoamiseen", "perääntymiseen", "ilkeilemiseen", "yhtäkkiseen älyämiseen" ja "suuttumiseen". Yhtä kaukana oikeasta vastauksesta oltiin, kun kavahtaminen tulkittiin sekä "armahtamiseksi" että "armahtamisen vastakohdaksi".

Sanaa vanhurskauttaminen olen käsitellyt jo aiemmin.

maanantai 2. joulukuuta 2019

Isänmaallisuus voi olla sodalla leikkimistä

Kohtuullinen määrä isänmaallisuutta on epäilemättä hyvä asia. Se lämmittää elämää niin kuin nuotio tai takkatuli. Se auttaa huomaamaan lähellä olevan hyvän, ja se opettaa näkemään, keille kaikille ihminen voi olla hyvinvoinnistaan kiitollinen.

Helposti unohtuu, että isänmaallisuus voi olla myös vaarallista ja jopa tuhoisaa. Toisen maailmansodan kansoilta ei puuttunut isänmaallisuutta, mutta puuttui vastavoimia, jotka olisivat sammuttaneet hulluuteen saakka raivoavan isänmaallisuuden. Eri puolille rajaa syntyneet kristitytkin surmasivat toisiaan, vaikka olivat saman Jumalan lapsia ja saman Kristuksen pelastamia.

Sanotaan helposti, että eihän meillä Suomessa, vaikka 1930-luvulla tiukka isänmaallisuus oli monesti sotaintoilun synonyymi.

Ajassamme on vaarallisia merkkejä väärän isänmaallisuuden noususta. 

Tänään Ylen sivuilla julkaistiin Venäjän-kirjeenvaihtaja Erkka Mikkosen blogi, jonka mukaan isänmaallisuus on alkanut tarkoittaa Venäjällä sotaa.

Pari lainausta Mikkosen blogista:
"Niin kutsuttu isänmaallinen kasvatus on palannut laajemmin venäläiseen opetukseen. Lähes aina tämä kansalaiskasvatus tarkoittaa toisen maailmansodan muistelua ja usein se keskittyy oppilaitoksissa oleviin sotamuseoihin."
"Paikalle oli kutsuttu toisen maailmansodan veteraani. Odotin hänen kertovan, ettei sota saa koskaan enää toistua. Viesti oli kuitenkin toinen: lapsia valmisteltiin sotaa varten."