Nuorilta kadonneita sanoja (1/2)

Tuorein raamatunkäännös on kielimaailmaltaan jo neljäkymmentä vuotta vanha. Tänä aikana kieleen on tullut uusia sanoja ja vanhoja on hävinnyt. Luonto ja maatalous ovat entistä vähemmän nuorten elämää.

Rupesin testaamaan, kuinka hyvin nuoret tuntevat Raamatun sanoja. Testissä olleet nuoret olivat kovin valikoitu joukko eli tänä vuonna rippikoulunsa käyneet, isoskoulutuksessa olevat nuoret. Jos samoja asioita olisi kysytty vaikkapa rippikoululaisilta, tulokset olisivat epäilemättä olleet aivan toisenlaiset.

Esiin nostamani sanat olivat sitä Raamatun sanastoa, johon ei välttämättä liity lainkaan hengellistä merkitystä, vaan jolla voi olla arkinen sisältö.

Yksi poikkeus oli, vanhurskauttaminen. Käsittelen sitä ensin tässä blogitekstini ykkösosassa.

Yllätyksekseni vanhurskauttaminen käsitettiin varsin hyvin. Kukaan ei esittänyt sen tarkoittavan hollantilaista hurskasta, mutta oli myös niitä, jotka olivat täysin hakoteillä. Joku arveli sanan merkitsevän vanhaksi tulemista, jotkut uskoivat sen merkitsevän huijaamista, pilailua, haurastumista, eläkettä tai viinin nautiskelua. Vallan antamista toiselle ei voi pitää oikeana vastauksena, vaikka tavallaan se on vahingossa aika kohdallaan.

Ylivoimainen enemmistö nuorista oli ainakin suunnilleen oikeassa. Vanhurskauttamisen ymmärrettiin liittyvän pelastukseen, pelastuksesta osalliseksi tulemiseen tai syyttömäksi julistamiseen. Sitä selitettiin myös uskoon tuomiseksi, tai sanottiin sen merkitsevän sitä, että ihminen on samaan aikaan sekä syntinen että pelastettu.

Näiden vastausten pohjalta ei ole syytä huolestua. Useimmat isoskoulutuslaiset ovat vähintäänkin jyvällä.

Suomen sana vanhurskas on adjektiiveista vaka ja hurskas muodostettu genetiivialkuinen yhdysadjektiivi. Sen voisi selittää vaikkapa niin, että vanhurskauttaminen on ihmisen tekemistä pelastuksesta osalliseksi, kun Jumala hyväksyy syntisen ihmisen Kristuksen tähden. Ei tämä ole aikuisellekaan helppoa.

Kirjoituksen toinen osa on täällä.