Perhosen muodonmuutokset ja ruumiin ylösnousemus

Olen yrittänyt selvittää, millä tavoin perhosen muodonmuutosten avulla on kuvattu kristillistä oppia ruumiin ylösnousemuksesta. Valitettavasti olen hukannut tiedon, kuka esitti ajatuksen ensimmäisen kerran yli tuhat vuotta sitten.

Tämän ajattelumallin mukaan ihmisen maanpäällinen elämä vertautuu perhosen toukkavaiheeseen. Toukat voivat olla myrkyllisiä ja esiintyä tuholaisjoukkoina kuin valloitusarmeijat.

Kotelovaihe on kuin kuolema. Elämä on poissa, kun kotelo vain lepää liikkumattomana paikallaan.

Vihdoin aikuinen perhonen vastaa siihen ruumiin ylösnousemusta koskevaan kysymykseen, näyttääkö Martta-mummo taivasten valtakunnassa 90-vuotiaalta vanhukselta vai kaksikymppiseltä juhannusmorsiamelta.

Ruumiin ylösnousemus ei nimittäin tarkoita jonkin entisen ulkomuodon palauttamista. Taivaallinen ruumis on kokonaan uusi niin kuin aikuinen perhonen on toukkaan ja koteloon nähden täysin uusi, vaikka eri muotojen välillä on katkeamaton jatkuvuus. Kielikuva toimii myös sillä tavoin, että aikuiset perhoset ovat kauneinta mitä luonnossa on. Ne ovat vaarattomia ihmiselle ja muille luontokappaleille.

Tätä ruumiin ylösnousemusoppia olen rakastanut. Se on ollut elämäni merkittävimpiä teologisia löytöjä. Se kertoo siitä, että Jumala pelastaa meidät toukkien kaltaiset muutosten kautta, ei suinkaan nyppimällä esiin erityisen pyhää sieluosaa ja hylkäämällä muun silkaksi jätteeksi. Ruumiskin kelpaa materiaaliksi taivasten valtakuntaan, kun koko ihminen pelastetaan, ei vain jotain parempaa osaa.

Wienin Perhostalon kaunokainen.