Olisi hyvä, jos hautajaisväki saisi kotimatkalleen mukaan jonkin käytännön vinkin. Se voi olla muistutus siitä, että sohvalla makaaminen ei ole hyväksi tai että rukouksessa ihminen voi sanoa niitä asioita, joita ei saa sanotuksi oikein edes itselleen.
Joskus olen tarjonnut vahvistavaa vinkkiä käytännön demonstraatiolla. Melkein aina hautajaispaikan lähistöllä kasvaa puu tai ainakin pensas. Olen koukannut sen kautta ja taittanut havaintomateriaaliksi kymmenkunta risua.
Kun olen vuorollani noussut sanomaan jotain, olen näyttänyt kuinka helposti yksittäinen risu katkeaa. Kun sitoo kaksi risua yhteen, on aavistuksen vaikeampaa, mutta kolmen kanssa alkaa olla jo työlästä. Kun koossa on kymmenen risun nippu, katkaiseminen on melkein mahdotonta.
Vielä olen pujottanut isoon nippuun hennon ruohonkorren. Sekin kestää katkeamatta, kun ympärillä on muita vahvempia.
Kenties lopuksi olen pyytänyt miettimään, mitä esitykseni tarkoittaisi ihmisiin sovellettuna.
Ideasta kiitokset eläinsatujen mestarille Aisopokselle.
1 kommentti:
Oivallinen metafora.
Lähetä kommentti