Viikko sitten olin kaupunkikävelyllä. Laukontorilla antikvariaatin ikkunassa oli Johannes Lahtelan parin vuoden takainen kirja Yksinäisen miehen poika. Kaksi päivää myöhemmin kävin ostamassa sen pois, ja heti seuraavana yönä huomasin, että Helsingin Sanomat oli tehnyt Johannes Lahtelasta laajan haastattelun.
Ostamani kirjan aiheena ovat Johannes Lahtelan oma alkoholismi ja hänen isänsä Markku Lahtela.
Minulla on eräänlainen henkilökohtainen suhde Markku Lahtelaan, tai ainakin melkein. Olin ensimmäistä vuotta Järvenpään lukiossa, kun koulussamme oli kuntavaaleihin liittyvä vaalipaneeli. Hän oli yksi sen osallistujista.
Kukaan poliitikko ei ole minun kuullen puhunut niin suorasukaisesti ja tinkimättömän rehellisesti kuin hän.
Sittemmin tutustuin myös kirjailija Markku Lahtelan tuotantoon. Luin Sirkuksen ja Hallitsijan. Tärkein teos oli Yksinäinen mies, josta poimittua lainausta olen käyttänyt usein: "Mitä ne hullut avaruuteen lähettävät signaaleja, että täällä on järjellisiä olentoja, kun eivät osaa viestittää sitä edes toisilleen. Ja jotkut odottelevat ufo-ihmisiä. Vaikka itse olemme tuntemattomia olentoja avaruudessa, avaruudesta, avaruuteen."
Pojan eli Johannes Lahtelan kirja surullinen ja julma. Jälleen toteutuu joskus kirjaamani ajatus: ennen kuin julistat kenenkään ihmisen suuruutta, kysy ensin hänen lapsiltaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti