Joskus paikallisilla asioilla on yleistä merkitystä. Niinpä sivuan sitä, kuinka Pirkkalan seurakunnan uuteen toimintarakennukseen on suunnitteilla koristeiksi pääkalloa ja kuvaa Jumalan kaikkinäkevästä silmästä.
En tunne asiaa riittävän hyvin. Siksi en ota siihen lainkaan kantaa. Eri mieltähän siitä ollaan. Sen sijaan kerron, mikä sanoma on läheisen Vanhan kirkon pääkallokuvilla.
Kun kirkkosalia katsoo alttarin suunnalta, vasemmalla eli etelän puolella on kuolemaan liittyviä symboleja, kuten pääkalloja ja ruumismatoja. Siellä on myös käärme. Perinteisesti tämä etelän puoli on kirkoissa Vanhan testamentin puoli, ja sen symbolit viittaavat syntiin ja kuolemaan.
Alttarilta katsoen oikealla eli pohjoisen puolella on taas elämän kuvia. On elämänpuu. On kruunuja ja palmunlehviä kuvastamassa iankaikkista elämää.
Tämä kirkon pohjoissivu on evankeliumin puoli. Jos alttaritaulussa olisi ristiinnaulittu Kristus, hänen päänsä olisi kallistunut oikealle olalle eli pohjoiseen. Myös naiset kuuluvat tälle ikään kuin paremmalle puolelle, mikä edelleen näkyy siinä, miten päin sulhanen ja morsian seisovat alttarilla.
Entä missä kohtaa salia on seurakuntalaisten sijainti? Se on siinä kahden mahdollisuuden välissä, ei etelän seinällä eikä pohjoisen. Toisaalla on kuolema, toisaalla on elämä. Siinä on valinnan paikka.
Pääkalloista ei pidä päätellä liian paljon, sillä kirkon seinät ja katto ovat kokonaistaideteos, josta pääkallojen kuvat ovat vain osa.
1 kommentti:
Näiden Vanhan kirkon koristeiden sanomahan perustuu Raamatussa olevaan Roomalaiskirjeen lukuun kuusi jakeeseen 23. Tämä selkeyttää hyvin symbolien merkityksen vaikkapa yksin Huoneessa hiljentyvälle tai satunnaiselle turistiryhmälle.
Kattoholviinko sen kirjoittaisi?
Lähetä kommentti