Hyvän kirurgin ei tarvitse olla erityisen mukava ihminen. Riittää, että hänen kätensä ei vapise ja että veitsi leikkaa sieltä mistä pitääkin. Miellyttävyys ei tietysti pilaa kirurgiakaan, mutta terveyskeskuslääkärille ihmistuntemus on elinehto. Muuten hän ei voi tunnistaa, tarvitseeko potilas lohdutusta vai lääkitystä vai onko hänet lähetettävä jatkotutkimuksiin ja spesialistille.
Hyvän peruslääkärin ihmistuntemukseen kuuluu huumorintaju. Se on monen potilaan viimeinen voimavara ja selviytymiskeino.
Lääkärin ei tarvitse olla vitsiniekka. Oikeastaan hänen pitää olla huumorissaan hyvin varovainen. Potilaan vitsailuunkin liittyminen voi olla vaarallista. Lääkäri ei saa kuitenkaan pelästyä potilaan omaa huumoria, joka voi joskus olla jopa karkeaa.
Yhdestä persoonallisesta lääkäristä olen hiljattain kirjoittanut paikallislehteemme.
Minä puolestani testaan mielelläni, ymmärtääkö lääkäri sanaleikkejä. Jos ymmärtää, tiedän että meillä on hyvä yhteys.
Noin vuosi sitten oli tällainen testi. Lääkäri kysyi painoani, ja minä vastasin, että kun sitä viimeksi punnittiin, se oli seitenkuus. Hän alkoi näpytellä lukemaa tiedostoihinsa, kunnes ehdin väliin: "En minä tarkoittanut painoa vaan vuotta."
Hän naurahti, sopivasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti