Pikkupoikana kuuntelin pajalla isojen miesten juttuja. Kerran he puhuivat uskosta. Muuan mies sanoi: "Eihän siitä mitään haittaakaan ole."
En moiti miestä ollenkaan. Hän oli käynyt sodat, teki työnsä hyvin ja elätti perheensä. Hänen tuumailunsa oli pajamiehelle sopivaa arkifundeerailua.
Uskomisen alueella on kuitenkin omat ammattilaissarjansa, aivan niin kuin automaailmassa on erikseen arkiautojen ja kilpa-autojen sarjat. On hitsaustöiden keskellä ajateltu ja on oppineiden kirjojen perusteella ajateltu. Kummassakin on omat etunsa, ja kumpaakin elämän reunaa tarvitaan.
Hieman yllättäen pajamiehen päättely muistuttaa 1600-luvulla eläneen filosofin Blaise Pascalin ajatuksia. Hän järkeili, että jos uskot eikä Jumalaa kuitenkaan ole, niin et häviä juuri mitään. Jos taas Jumala on olemassa etkä usko, niin häviät äärettömästi. Jos Jumala on olemassa ja uskot, voitat yhtä äärettömästi. Niinpä on järkevää valita usko ikään kuin kaiken varalta.
Törmäsin tähän päättelyyn ensimmäisen kerran jollain teologisen tiedekunnan luennolla. Sille lähinnä hymähdettiin.
Uskohan ei voi olla laskelmoinnin seuraus eikä matemaattinen johtopäätös. Se on pikemminkin hyppy tuntemattomaan, syvään kuiluun niin kuin tanskalainen Kierkegaard siitä opetti. Mutta sallittakoon pajamiehelle hänen ajatuksensa. Varmaan niillä pärjää arkiajossa oikein hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti