Olin ollut uudessa seurakunnassa tuskin kokonaista kuukautta, ja vanhusten ruokailutapahtumassa oli runsaasti väkeä. Ajattelin, että tällaiset tapahtumat oli käytettävä hyväksi. Niiden aikana pääsi ainakin esittäytymään ja parhaimmillaan saattoi saada jonkin kontaktin merkittävään alkuun.
Niinpä juttelin erään mummon kanssa siihen tapaan kuin rupatellaan ihmisen kanssa, kun vasta aloitellaan tutustumista. Silloin paikalle ilmestyi ovesta toinenkin pappi. Mummo sanoi: "Tuli sinullekin juttuseuraa."
En muista, mitä sanoin vai sanoinko mitään. Tuskin rupesin kertomaan siitä periaatteesta, että jos seurakuntalaisten joukkotapahtumassa on paikalla kaksi pappia, heidän on suorastaan kartettava toistensa seuraa. On varmaan yllin kyllin tilanteita, joissa he voivat käsitellä keskinäisiä asioitaan.
Kovin paljon paremmin ei sujunut ensimmäisellä rippileirilläkään. Vapaa-ajalla leikittiin eräänlaista siirtymäleikkiä.
Kun nuorten ryhmä oli koolla jossain päin pihamaata, menin heidän joukkoonsa. Vähitellen ja yksitellen he siirtyivät muualle ja tekivät uuden ryhmän. Menin taas heidän seuraansa, ja kävi niin kuin edellisellä kerralla. Pian he olivat taas muualla. Näin kierrettiin pihaa.
Minä tuumasin, että siirtyilkää vain. Lopulta te väsytte, mutta minä jaksan. Vielä tulee aika, että sallitte minunkin olla siinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti