Kunnioittamassani ortodoksisessa kristillisyydessä pidetään paljon esillä niin sanottua Jeesuksen rukousta, joka periytyy kristinuskon ensimmäisiltä vuosisadoilta. Tämä lyhyt rukous kuuluu: ”Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua syntistä.”
Rukouksen teho perustuu toistoon. Ajatellaan, että toistamisen mukana sanat painuvat vähitellen jonnekin ihmismielen syviin kerroksiin. Aloittelija lausuu sanoja ensin huulillaan, mutta hiljakseen rukous alkaa toimia itsestään. Sanat mukautuvat ihmisen sydämenlyönteihin, ja ihminen rukoilee lakkaamatta. Silloin ihmisessä alkaa tapahtua mystistä hyvää.
Joskus minäkin päätin kokeilla tätä tekniikkaa. Pitkät automatkat ja tyhjän odotuksen hetket sopivat hengellisiin harjoituksiini.
Ei vain alkanut toimia. En osannut keskittyä. Ajatukset karkasivat jalkapallotuloksiin, shakkisiirtoihin, kauppalistaan ja viimeksi näkemääni elokuvaan.
Totesin, että eihän tästä mitään tule, ja palasin elämäni vanhoihin käytäntöihin. En harrasta tuollaisia menetelmiä.
Lopettamalla hengelliset harjoitukset sain sen rauhan, jonka olin toivonut niillä saavani. Jaksan vain lyhyitä rukouksia. Mantran kaltainen hokeminen ei sovi ollenkaan.
Huojennuin. Uskon, että minulla on Yläkerran kanssa tällainen sopimus: ei sun tartte sen enempää, sillä vähempikin riittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti