Kelaa koskevat uutiset ovat jälleen kerran nostaneet esiin sanan linjaaminen. Se on hallinnon sanoista hämärimpiä.
Linjaaminen villiintyi muotisanaksi koronan aikoihin. Se tuli epäilemättä tarpeeseen, koska jotain ohjeita oli annettava kaiken tietämättömyyden keskellä.
Minäkin olin koronan aikaan vähäpätöisessä alatason johtoryhmässä, jonka kokouksissa yritettiin käsitellä hankalaa tilannetta. Toimintaohjeita vaadittiin, mutta kukaan ei tiennyt, mitä kannatti tehdä. Koko maa oli samassa liemessä. Meidän vähäisellä johtoryhmällämme oli sama tieto ja tietämättömyys kuin maan hallituksella, meille ne vain tulivat noin vuorokauden myöhässä.
Aivosumun keskellä ei oltu perillä edes sitä, millä tavoin korona tarttui ja oliko maskeista jotain hyötyä. Ajatuksia sekoitti sekin, että Ruotsissa toimittiin aivan eri taktiikalla.
En tiedä, kuka keksi linjaamisen, mutta yhtäkkiä kaikki linjasivat. Yhä ihmettelen tätä sanaa.
Jälkikäteen olen päätellyt, että linjaaminen tarkoittaa asian päättämistä ilman asiantuntemusta ja tarvittavia valtuuksia. Kukaan ei osaa sanoa, mitä seurauksia linjausten rikkomisesta olisi. Kukaan ei ole vastuussa päätöksistä, tai oikeastaan niitä ei edes ole, koska on vain linjauksia. Vaikutuksia tietysti toivotaan.
Mutta linjataan, linjataan. Linjataan, että maapallo jatkakoon pyörimistään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti