Tunnen Marinin Sanna hänen nuoruusvuosiltaan, kun hän ei vielä ollut Sanna Marin. Tosin viime tapaamisesta on pitkä aika. Silloin hän oli Tampereen kaupunginvaltuuston puheenjohtaja, muttei vielä kansanedustaja.
Tietenkin olen seurannut hänen vaiheitaan tiiviisti. Olen lukenut kaksi hänestä kirjoitettua kirjaa ja viimeksi hänen omaelämäkertansa.
Kuvittelin kirjoittavani hänestä, kun olen lukenut kolmannenkin kirjan. Ajattelin, että minulla voisi olla joitakin näkökulmia, joita ei ole ymmärretty ottaa lukuun.
Sitten käsitin, ettei kannata. Ihmiset ovat lukinneet käsityksensä.
Keskustelu Sanna Marinista on mahdotonta. Kukaan ei ole pitkään aikaan sanonut mitään hänestä, vaan ainoastaan omasta mielipiteestään, jonka on hänestä luonut. Tätä mielipidettään kaikki sitten perustelevat ja puolustavat.
Kohde unohtuu, ja jokainen on oman käsityksensä lumoissa. Ilmeneepä mitä tahansa, kaikki vahvistaa omaa kantaa, joka on valmiiksi valmis.
Minulta jää kirjoittamatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti