Vähemmistöjen joukossa minulla on ollut suosikkini, joiden
tarina on koskettanut aivan erityisesti. Maailmanlaajuisesti olen tuntenut
poikkeuksellista myötätuntoa intiaaneja kohtaan. Osin tämä johtuu pitkästä
Etelä-Amerikan matkastani, jonka aikana inkakansa tuli tutuksi. Toisaalta
etukäteinen myötätuntoni sai minut suuntaamaan heidän luokseen.
Maantieteellisesti lähempiä suosikkejani ovat olleet ruotsinsuomalaiset,
saamelaiset ja varsinkin romanit.
Romanien hautajaisista ja niiden jonkinlaisesta
esimerkillisyydestä olen kirjoittanut viime aikoina kahdesti, ensin blogissani ja sitten perusteellisemmin ja hiotummin Aamulehden kolumnissani. En osaa tarkkaan sanoa, kuinka laajaa kiinnostusta kolumni
herätti. Kukaan ei ole väittänyt tekstiäni vastaan, mutta "mitäpä siitä
kinaamaan, selvästä asiasta".
Kohta Aamulehden kolumnin jälkeen kirjoitin Facebookiin Peteliuksesta ja hänen saamelaissketseistään. Siitä avauksesta syntyi laaja keskustelu. Aivan kaikki eivät olleet kanssani samaa mieltä. Useimmat heidän kommenttinsa olivat kuin koulukiusaajien käsikirjasta: "Mitäpä vanhoja kaivelemaan, ja vitsiähän se vain oli. Oma syy jos ei huumoria ymmärrä."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti