Isänmaallisuus voi olla sodalla leikkimistä

Kohtuullinen määrä isänmaallisuutta on epäilemättä hyvä asia. Se lämmittää elämää niin kuin nuotio tai takkatuli. Se auttaa huomaamaan lähellä olevan hyvän, ja se opettaa näkemään, keille kaikille ihminen voi olla hyvinvoinnistaan kiitollinen.

Helposti unohtuu, että isänmaallisuus voi olla myös vaarallista ja jopa tuhoisaa. Toisen maailmansodan kansoilta ei puuttunut isänmaallisuutta, mutta puuttui vastavoimia, jotka olisivat sammuttaneet hulluuteen saakka raivoavan isänmaallisuuden. Eri puolille rajaa syntyneet kristitytkin surmasivat toisiaan, vaikka olivat saman Jumalan lapsia ja saman Kristuksen pelastamia.

Sanotaan helposti, että eihän meillä Suomessa, vaikka 1930-luvulla tiukka isänmaallisuus oli monesti sotaintoilun synonyymi.

Ajassamme on vaarallisia merkkejä väärän isänmaallisuuden noususta. 

Tänään Ylen sivuilla julkaistiin Venäjän-kirjeenvaihtaja Erkka Mikkosen blogi, jonka mukaan isänmaallisuus on alkanut tarkoittaa Venäjällä sotaa.

Pari lainausta Mikkosen blogista:

"Niin kutsuttu isänmaallinen kasvatus on palannut laajemmin venäläiseen opetukseen. Lähes aina tämä kansalaiskasvatus tarkoittaa toisen maailmansodan muistelua ja usein se keskittyy oppilaitoksissa oleviin sotamuseoihin."

"Paikalle oli kutsuttu toisen maailmansodan veteraani. Odotin hänen kertovan, ettei sota saa koskaan enää toistua. Viesti oli kuitenkin toinen: lapsia valmisteltiin sotaa varten."