Talvella 1989 kiersi laaja ja sitkeä huhu, jonka mukaan Juice Leskinen olisi painanut enää neljäkymmentä kiloa ja olisi ollut Pirkanmaan hoitokodin terminaalihoidossa. Lopulta huhu jyrkentyi muotoon, että Juice Leskinen olisi kuollut. Kohtasin ihmisiä, jotka kertoivat kuulleensa asiasta niin sanotusti varmalta taholta.
Omassa päässään oli vaikea väittää vastaan. Niin paljon tapahtuneesta kerrottiin. Tosin tuntui kummalliselta, että lehdet tai televisio eivät kertoneet Juicen kuolemasta, sehän olisi ollut ilta-alkuisten lehtien lööpeissä ykkösuutinen.
Huhu katkesi vihdoin siihen, että lopputalven asiallisen lehtiuutisen mukaan Juice oli kieltämättä ollut sairauslomalla, mutta vielä tämän korjaavan uutisen julkaisuviikolla hän oli ollut studiolla.
Kun jokin huhu ilmiselvästi kumoutuu, se unohdetaan siinä samassa. Kukaan ei välitä miettiä, miksi on tullut höynäytetyksi. Ei kysellä, mistä juuri tämä huhu ja yleensä väärät huhut syntyvät.
Tänään olen ollut yhden väärän huhun lähteillä, kun paikallislehdessä oli kastettujen luettelossa lapsi, jolla on sama sukunimi kuin minulla. Sukulaisia emme ole. Nimeni on asuinseudullani harvinainen, vaikka Köykkä-nimisiä on Pohjanmaalla runsaasti. Minun sukujuureni eivät kuitenkaan viittaa sinne, vaan ovat isän puolelta monen sukupolven ajalta Hämeessä.
Olen varma, että paikallislehden lukeminen on kirvoittanut keskustelua siitä, onkohan sille pastorille syntynyt lapsenlapsi. Seuraavaksi lauseen kysymysmuoto korvautuu sanoilla "vissiin" ja "varmaan". Lopulta epävarmuutta ilmaisevat sanat putoavat pois, ja siinä sitä ollaan, varmaan tosiasian äärellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti