Olen lukenut Stanfordin yliopiston emeritusprofessorin Robert M. Sapolskyn kirjan Määrätty, joka käsittelee ihmisen vapaata tahtoa. Omilla aloillaan biologiassa, neurologiassa ja neurokirurgiassa hän on kieltämättä pätevä.
Sapolskyn mukaan ihmisen jokaisella teolla on edeltävä syy, jonka vuoksi hän ei voi vaikuttaa tekemisiinsä. Kaikki on jo päätetty edeltävässä todellisuudessa.
On totta, että ihminen väistää karhua, koska hänet on opetettu väistämään. Ihminen rakastuu, koska jokin ärsyke herättää juuri tietyt hormonit.
Ehkä voi opettaa Sapolskyn tavoin kaiken olevan ennalta määrättyä, mutta näin ei voi elää. Arjessaan ihmisen on kuitenkin valittava vaihtoehdoista. Ei voi jäädä odottamaan mitä tapahtuu.
Sapolskykaan ei voi kieltää, että arjen logiikka ei toimi alkeishiukkasten maailmassa. Kvanttitodellisuus on ennustamatonta poukkoilua, siellä hiukkanen voi olla yhtä aikaa kahdessa paikassa.
Mielestäni myös ihmisen kielessä ja mielikuvituksessa vallitsee vapaa tahto. Sopii ajatella Kafkan novellia Odradekista, joka muistuttaa tähden muotoista lankarullaa. Sen keskikohdalta työntyy esiin poikittainen kara, johon liittyy vielä toinen kara. Odradek oleilee ullakolla, portaikossa, käytävillä ja eteisissä. Se osaa myös puhua.
Mikään ei taivuta minua uskomaan, että Odradekin syy olisi Kafkan hormoneissa, hänen saamassaan kasvatuksessa tai aikakauden politiikassa. Hyväksyn selittäjäksi vain Kafkan vapaan mielikuvituksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti