Rijkaard, Litmanen ja nyt Arajuuri

Liechtenstein-ottelun loppuvihellys painuu niin syvästi mieleni syvyyksiin, että koskaan sitä en unohda. Se oli vuonna 1966 alkaneen jalkapalloelämäni täyttymys, ikuisen rämpimisen loppu.

Minusta tuntui, että olen tosiaan ansainnut tämän aivan henkilökohtaisesti, niin uskollisesti olen kulkenut tämän parjatun, vähätellyn ja naureskellunkin joukkueen mukana.

Toissapäiväinen ottelu ei kuitenkaan ole Suomi-jalkapalloni ainoa juhlahetki eikä edes suurin.

Vielä käsittämättömmältä tuntui Mestareiden liigan televisiopelin jälkeen, kun loppukuvissa näytettiin kahta pelaajaa, hollantilaista tähteä Frank Rijkaardia ja suomalaista Jari Litmasta. En muista, mitä nimeomaisen suurta Litmanen oli tehnyt siinä pelissä, mutta jotain merkittävää se oli välttämättä ollut. Pienillä ansioilla sellaisiin kuviin ei päästä.