Juhannusyön hiljaisuudessa on samaa kuin jouluyössä. Se ei
kaipaa täytteekseen mitään, ei edes musiikkia, sillä se itsessään on musiikki,
jota säveltäjät voivat vain jäljitellä. Siinä on jotain Jumalan kaltaista.
Näihin tunnelmiin sopii viime pyhänä kirkoissa luettu
raamatunkohta, joka on jäänyt minulle soimaan kauniina korvamatona. Sanat on
poimittu Jeesuksen puheista: "Tuuli puhaltaa missä tahtoo."
En tiedä, voiko Jumalasta puhuttelevammin tai vakuuttavimmin
sanoa. Lause ilmaisee yhtä aikaa leppeyttä, suvereenisuutta ja salaperäisyyttä.
Tätä voimaa ei voi ohjata, mutta sen kuljetettavaksi voi antautua, tai voi
tuntea, kuinka se puhaltelee iholla tai heiluttaa hiuksia. Sen varassa voi
purjehtia vieraisiin maihin.
Kun tuulee suoraan edestä, voi rauhassa sulkea silmänsä ja
luottaa siihen, että tapahtuu vain hyviä asioita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti