Kun kieltää, samalla yllyttää

Olen ollut kolme ja puoli vuotta Jämsänkosken seurakunnan nuorisopastorina. Ne olivat tärkeitä, unohtumattomia vuosia, joihin liittyy paljon hienoja muistoja. Tein myös virheitä, joista päätin, että niihin en enää sortuisi.

Kielsin pelikortit, koska ajattelin, että niiden mukaan ottaminen johtaisi rahasta pelaamiseen.

Kieltoni ei estänyt poikia ottamasta kortteja mukaansa, ja koska he tiesivät perusteluni, he innostuivat pelaamaan nimenomaan rahasta. Ilmiö kasvoi lähes hillittömyyteen saakka. Pojat ymmärsivät, etten kuitenkaan jakelisi heille rangaistuksia, vaan katsoisin asioita sormien läpi. He pelasivat, ja minä olin pitävinäni linjastani kiinni, ainakin aluksi. Jos oikein muistan, lopulta en enää maininnut korteista mitään. Perinne oli kuitenkin syntynyt.

Maailma muuttuu, ja minäkin olen muuttunut. Nykyään minulta saa tulla nuorten reissuilla lainaamaan pelikortteja. Niitä on aina repussani, eikä rahasta pelaaminen ole ongelma.