Aamulehdessä 9.6. julkaistu kolumnini käsitteli yhtä niistä lukuisista hokemista, joihin olen perin juurin tympääntynyt. Jonkin verran kirjoitukseeni vaikutti Facebook-sivullani ennen tekstini viimeistelyä käyty keskustelu.
Epämukavuusalueista vain homejuustot ovat toimineet
EPÄMUKAVUUSALUEISTA puhuminen on väsynyttä konsulttislangia, johon ei ole aikoihin liittynyt tuoretta ajattelua. Siitä on tullut vallankäytön väline, johon vetoamalla ihmisiä pakotetaan luonnottomiin asentoihin ja siirretään heidän taipumustensa vastaisiin tehtäviin. On ovela temppu määritellä huono hyväksi.
Ihmisen on päinvastoin etsittävä mukavuusaluettaan. Siellä hän voi vahvistaa heikkouksiaan ja ponnistella jopa ahdistukseen saakka. Kärsimykselle tulee tarkoituksensa, kun tietää syvimmältään olevansa siellä, minne oikeasti kuuluu.
JALKAPALLO tarjoaa sosiaalisten suhteiden testaamiseen erinomaisen laboratorion. Potkutekniikan vaatimukset ovat jokaisella pelaajalla suunnilleen samanlaiset, mutta eri pelipaikoilla vaaditaan omanlaistaan osaamista ja lahjakkuutta. Sekä fyysiset että psyykkiset ominaisuudet vaikuttavat siihen, missä roolissa pelaaja parhaiten menestyy. Hyvin keskinkertainenkin valmentaja tietää, että sivurajalla viilettävästä laitalinkistä on turha unelmoida joukkueen topparia, jonka tehtävänä olisi johtaa puolustuslinjaa.
Esimerkiksi Jari Litmasen Ajax-aikojen muistelmista selviää, että mestarijoukkueen rakentamiseksi nähtiin paljon vaivaa. Valmentajan tärkeimpiä tehtäviä oli sijoittaa kukin mies oikealle paikalle, kun jokaiselle pelaajalle etsittiin juuri hänelle sopiva rooli. Litmanen onnistui kuuluisalla kymppipaikallaan, mutta laitapakkina hän tuskin olisi mahtunut joukkueeseen.
Kyse ei ole vain jalkapallosta. Yritäpä sanoa vasen käsi alhaalla pelaavalle jääkiekkoilijalle, että mene epämukavuusalueellesi ja lauo ylivoimassa oikea käsi alhaalla.
EN OLE ikinä onnistunut, kun olen joutunut väärään rooliin tekemään vieraita asioita. Elämäni on täynnä epämukavuusalueen epäonnistumisia. Puukäsityöluokassa olin koko ajan pulassa ja hädässä, ja kuutosta minulle annettiin todistukseen. Ymmärtäväinen opettajakaan ei pelastanut tilannetta. Pesäpallo ei vain kiinnostanut. Mielestäni räpylä kädessä seisoskelu ja sinne tänne juoksentelu pesien välillä oli ajanhukkaa. Kiihkeä uskonnollisuus ei sovi minulle ollenkaan, koska yksiulotteiset puheet ja muu intoilu menevät väärään kurkkuun. En tykkää niistä menoista, vaikka kuinka luvataan sielun ja ruumiin pelastusta.
Neljäntoista ikäisenä olin kesätöissä juurikasmaalla. Tajusin heti, että se ei ole minun lajini tässä maailmassa. Siitä oli iloa vain sen verran, että rupesin arvostamaan duunareita. Katkerasti olen oppinut, ettei korkean paikan kammo parane siedätyshoidoilla.
Ainoaksi voitokseni luen homejuustot. Ne eivät ole vieläkään herkkuani, mutta menevät sentään kurkusta alas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti