Olen lukenut hiljattain Cervantesin Don Quijoten, kirjan surullisen hahmon ritarista, joka on ensin sekoittanut päänsä lukemalla liikaa ritariromaaneja ja sitten ryhtynyt itsekin ritariksi. Ylevistä aatteista vakuuttuneena hän ryntää etsimään seikkailuja. Hän käy tuulimyllyjen ja lammaslaumojen kimppuun, ja hän vapauttaa rosvojoukon pidättäjiltään.
Don Quijoten ihanteissakin on korjaamisen varaa, mutta pahin vika on siinä, että seikkailujen etsintä sotkee hänen moitteettomat pyrkimyksensä. Toiminnan tarve saa hänet tekemään hullun töitä.
Cervantesin romaani antaa tulkinnan avaimia itsenäisyyspäivän jälkeisiin uutisiin, joissa kerrotaan siitä, kuinka ääriryhmät ovat molemmilta laidoilta käyneet etsimään seikkailuja Helsingistä ja Töölön illasta.
En voi olla muistelematta myöskään Sini Saarelaa, joka arveli muuttavansa maailmaa kiipeämällä venäläisen laivan kannelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti