Elämä on muutakin kuin aallonpituuksia

Olen viime päivinä paneutunut kaksoisolennon teemaan, joka on kirjallisuudessa yleinen aihe. Muutkin kuin Dostojevski ovat kirjoittaneet siitä.

Samalla olen törmännyt saksalaisen kirjailijan Adalbert von Chamisson novelliin Varjoa vailla. Se kertoo miehestä, joka herättää varjottomuudellaan muissa ihmisissä pelkoa ja kauhua, sillä kunnon ihmiset eivät halua olla missään tekemisissä varjottoman kanssa.

Katsoin, mitä Wikipediassa sanotaan varjosta: Varjo muodostuu valoa läpäisemättömän esineen taakse, johon säteily pääsee tunkeutumaan osittain tai ei ollenkaan. Varjot syntyvät säteilyn suoraviivaisen etenemisen perusteella ja pistelähteestä tulevan säteilyn muodostama varjo antaa kuvan esineestä, joka voidaan piirtää projektio- ja perspektiiviopin menetelmien avulla. Varjoja on kahta tyyppiä; puolivarjo ja sydänvarjo. Sydänvarjo syntyy, kun valonlähde on pistemäinen. Kun valonlähde on laaja-alainen, syntyy varjon keskellä olevan sydänvarjon ympärille puolivarjo. Riippuen valonlähteiden määrästä, kappaleella voi myös olla monta sydänvarjoa ja puolivarjoa.

Siellä on taas joku teekkari kirjoitellut siinä luulossa, että elämä olisi selitettävissä valon aallonpituuksilla.