Facebook-seinälläni on keskusteltu jakamastani uutisesta, jonka mukaan nuorten humalajuominen on vähentynyt. Joku on epäillyt, että se johtuisi lisääntyneestä huumeiden käytöstä, mutta arvaus on tutkimusten pohjalta väärä, sillä parina viime vuonna huumeiden käyttö on pysynyt ennallaan. Alkoholinkäytön väheneminen on todellista, ja trendi on jatkunut jo jonkin aikaa. Sen sijaan voi pitää paikkansa epäily nuorten polarisoitumisesta eli hyvä- ja huono-osaisuuden jyrkästä jakaantumisesta. Varmasti on myös paikkakuntakohtaisia eroja.
Monta kelpoa selitystä
Seinälläni on hyviä selityksiä ilmiölle. Joku sanoo, että nuoruuteensa on tullut ensimmäinen sukupolvi, joka ei kärsi edeltäjiensä tavoin väkivaltaisesta perinteestä. Joku kiittelee positiivista valistusta, joka on korvannut kieltopolitiikan. Joku kiittelee laajasti nuorisotyötä. Vielä voisi puhua siitä, että terveellisyys on tullut yleensä muotiin tai että vanhemmat valvovat entistä paremmin nuortensa menemisiä. Lisäksi jostain vain on ilmestynyt nuorisoryhmiä, joita juominen ei satu kiinnostamaan. Ehkä kansainvälistyminen on saanut huomaamaan, että muualla Euroopassa ei aina juoda itseään tainnoksiin.
Nämä ovat kelvollisia selityksiä. Puuttuu kuitenkin arkinen selitys, jota voi perustella havainnoilla. Minä ehdotan yhdeksi vaikuttajaksi kännyköitä ja sosiaalista mediaa.
Parveilu loppui kännyköihin
Joskus 1990-luvun alkupuoliskolla kylänraitit ja kaupunkien keskustat olivat täynnä parveilevia nuoria. Viikonloppuisin oli ruuhkaa. Muutamassa vuodessa yötä myöten harhailevat massat pienenivät murto-osiin. Tämä radikaali muutos ajoittuu tarkasti niihin aikoihin, jolloin kännykät ilmestyivät taskuihin. Enää ei tarvinnut lähteä kylille katsomaan, olisivatko kaverit siellä. Saattoi soittaa tai tekstata ja tarkistaa siten tilanteet. Poikien ja tyttöjen oli helppoa lähestyä toisiaan, kun enää ei tarvinnut pelätä, että toisessa päässä vastaisi kodin ainoaan puhelimeen isä tai äiti.
Nähdäkseni kännyköiden tulo selittää parveilun loppumisen hyvin yksinkertaisesti ja itsestään selvästi.
Umpihumalainen ei pärjää somessa
Epäilen, että sosiaalisen median nousu selittää merkittävän osan vähentyneestä alkoholin käytöstä. Somessa ei tarvita rohkaisuryyppyjä. Kännykällä voi kysyä ja ehdottaa ilman nolatuksi tulemisen tarvetta. Laitteessa ei näy punastuminen. Puhelimen näyttö ei sopertele eikä sekaannu sanoissaan.
Jos on kännissä, somessa ei pärjää. Tekstistä tulee sotkua, ja kuvien laatu heikkenee. Jos on juonut itsensä umpihumalaan, kaikki somessa tapahtuva menee ohi.
On entistä helpompaa löytää kaveriporukoita, joissa ei ryypätä
Alkoholi ei poistu nuortenkaan maailmasta vielä pitkään aikaan, ehkä ei ikinä, mutta tulee entistä helpommaksi löytää kaveriporukoita, joita ryypiskely ei kiinnosta. Ennen vanhaan juomisesta pidättäytyminen vaati luonteen lujuutta, vastedes juomattomuus voikin olla massan mukana menemistä.
3 kommenttia:
Moi Arto. Kerran kesällä kirkkoon lähtiessä sanoin vaimolle:"kynpä nyt samalla kirkkoherralta pääsisinkö riparille ohjaajaksi. Sakastissa sitten aloin asiaa varovasti kyselemään. En ehtinyt asiaa kysyä. ennekuin Olli-P kysyi:"voisinko lähteä ohjaamaan leiriä nuorisopastorin kanssa" ? No niipä pääsin tutustumaan luomaasi mahtavaan syteemiin Lotjalla. kaiken tuon nähtyäni ja koettuani kyselen yhä uudelleen: miksi näin ei toimita kirkossa yleisesti.? Onhan tämä kaikki ollut tarjolla jo pitkään. Miksi rippikoulutyö on niin haluton muuttamaan käytäntöjään tähän suuntaan? Tiistaina muutamme muuten Keravalle.
Pekka Pesonen.
Olen varmaankin yksi rippikoulumme tärkeimmistä kehittäjistä, mutta vain yksi. Ideana on ollut juuri se, että mahdollisimman moni näkisi siinä oman jälkensä. Yhteisöllisyys ei koskaan synny yhden ihmisen työnä.
Varmaan joitakin ideoitamme rippikoulusta on levinnyt muualle Suomeen. Jotain on siirtynyt oman seurakuntamme muille aloille.
Välillä tietysti tuntuu, että hyvät ideat leviävät tuskallisen hitaasti ainakin silloin, kun ne eivät näy isossa mediassa ja kun ne eivät ole spektaakkeleita vaan tavallista arkipäivää.
Hyvää matkaa Keravalle. Harmi meidän kannaltamme, että juuri tässä asiassa kävi näin.
Nuorten ottaminen mukaan heti konfirmaatiopäivänä on aivan mullistava ajatus. Yleensä syylistetään nuoria siitä, etteivät he tule. Aivakuin syy olisi heissä. Eikä tajuta tuota, miten nuoret on heti otettava mukaan ja tavattava heitä säännöllisesti viikottain.
Lähetä kommentti