Periaatteistani vähemmän vakavia on, etten käytä tekstissäni hymiöitä, nehän kertovat kirjoitustaidottomuudesta. En kuitenkaan romahtaisi, vaikka jonain päivänä minulta lipsahtaisi. Ehdottomia periaatteitani on se että, yritän hoitaa ihmisten asioita yhtä hyvin riippumatta heidän asemastaan, tunnettuudestaan tai varallisuudestaan.
Periaatteet ovat tärkeämpiä kuin ajan myötä vaihtuvat mielipiteet. Murheellisinta on, jos ihminen tekee yksittäisestä tunnetilastaan periaatteen. Se ei oikeastaan ole periaate vaan päähänpinttymä.
Hiljattain maksoin neljänkymmenen euron laskun. Se oli kesämökiltämme yksityistien vuosimaksu. Siitäkin rahasummasta on käyty käräjiä.
Muuan tieosakas oli kieltäytynyt maksuista. Syyt liittyivät niihin aikoihin, jolloin tietä rakennettiin. Ehkä hän olikin vaatimuksineen oikeassa, en tiedä. Minä olisin vain antanut olla ja tuumannut, että menköön.
Voin kuvitella tuomareiden ilmeitä, kun he istuntopäivän ruokatunnilla ennakoivat tulevia juttujaan: "Sitten olisi taas sellainen tiemaksuasia... ei mitään järkeä."
Valittaja hävisi juttunsa ja joutui maksamaan tienhoitomaksut. Lisäksi hän joutui korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut, joilla olisi kustantanut niitä vuosimaksuja yli kymmenen vuotta. Vielä oli maksettavana oman juristin palkkio.
Mitäpä rahankulusta kun vain saa olla omasta mielestään oikeassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti