Tuoreessa Tiede-lehdessä julkaistu Anssi Bwalyan juttu "Onko nuoruus häiriö aivoissa?" on raflaavasta otsikosta huolimatta tasapainoinen. Se kelpaa nuoruuden yleisesitykseksi. Siinä kerrotaan, että kehityspsykologiassa korostetaan yhä enemmän nuoruusiän aivotoiminnan ja käyttäytymisen tarkoituksenmukaisuutta.Esimerkiksi riskien ottamista tarvitaan, jotta nuori voi löytää kokeilemalla oikean elämänsuunnan.
Minun on tehnyt mieleni monesti kysyä otsikon vastaisesti, onko aikuisuus aivojen häiriötila. Olen antanut enimmät elämänvuoteni nuorille osaksi silkkaa laiskuuttani. Heidän kanssaan on lopulta helppo olla. Sopivan jämptillä myötätunnolla pääsee pitkälle, toisinaan ihan perille saakka.
Kerron esimerkin.
Linja-autollinen nuoria tuli aamuyön puolella kymmenen tunnin matkan jälkeen leiripaikkamme läheisyyteen. Viimeisen kilometrin matkalta tie oli niin pehmeä, ettei pihaan ollut menemistä isolla autolla.
Muistan, kuinka rauhallisin mielin menin selittämään tilanneita bussin mikrofoniin. Kiitin onneani, että autossa oli nuoria keski-ikäisten sijasta. Ei tarvinnut pelätä, että joku jupisisi vieruskaverilleen tai ryhtyisi ääneen kertomaan, miten olisi pitänyt toimia. Kukaan ei reklamoisi.
Kerroin, mitä nyt tarvitsi tehdä. Sanojani kuunneltiin niin kuin maailman luonnollisinta asiaa. Nuoret ottivat tavaransa ja lähtivät tyynesti lompsimaan.
Kello oli 2.30. Oltiin pitkäperjantain puolella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti