Takavuosien kantadivarissani oli näkyvästi esillä Stephen Kingin romaani Tarpeellista tavaraa. Kauppias tunsi kirjallisen makuni ja tiesi hyvin, että en lainkaan lue kauhukirjallisuutta. Siitä huolimatta hän rohkeni sanoa, että romaani saattaisi kiinnostaa minua. Suositus oli niin vahva, että hyppäsin kirjallisten suorakulmioideni ulkopuolelle.
Tarpeellista tavaraa kertoo pikkukaupungista, johon tulee kauppiaaksi naamioitunut demoninen hahmo. Hänen liikkeessään on tarjolla juuri sitä, mitä kukin asiakas on aina etsinyt.
Yhdentoista ikäinen poika löytää pitkään himoitsemansa baseball-kortin. Joku saa kaipaamansa Elviksen kuvan, joku unelmiensa virvelin ja joku taas kipuja parantavan lääkkeen.
Rahaa ei juuri tarvita. Riittää, että ostaja tekee kepposen jollekulle läheiselleen tai puolitutulle. On käytävä sotkemassa naapurin kuivumassa olevat pyykit tai laskettava liikkeelle perätön huhu. Tehtävänä on lähettää inhottava kirje väärällä nimellä, ja maksuksi käy sekin, että huomauttaa ikävästi toisen ihmisen ulkonäöstä.
Pian kaupunkilaiset alkavat kostaa toisilleen ja omatunto lakkaa toimimasta. King vetää tapahtumat överiksi, ja lopulta koko kaupunki on tulessa.
Tarpeellista tavaraa on turhan laveasti kirjoitettu, ja sen lopputulos on melkoista paisuttelua. Siitä huolimatta kirjassa on ideaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti