Miten on mahdollista, että hyvä ja kaikkivaltias Jumala sallii maailman pahuuden? Olen kirjoittanut kysymyksestä ennenkin, mutta yritän jälleen kerran.
Helpointa on sanoa, että enimmäkseen pahuus on ihmisten oma syytä. Gazan katastrofia on turha vyöryttää Jumalan syyksi. Ihmisethän siellä sotivat.
Toiseksi voidaan sanoa, että kasvaakseen ihminen tarvitsee myös vaikeuksia. Syvällinen elämänymmärrys vaatii kulkemista tuskallisten aikojen läpi.
Kolmanneksi on esitetty, että elämässä tarvitaan pimeyden ja valon vaihtelua. Muuten olisi vain harmaita seiniä.
Joltain kohdin nämä vastaukset osuvat oikein, mutta ne kaatuvat viimeistään maanjäristyksen tuottamaan lasten kärsimykseen, joka ei voi olla ihmisen syytä.
Dostojevski on antanut romaanihenkilönsä sanoa: "Jos kaikkien täytyy kärsiä jotta kärsimyksillä ostettaisiin ikuinen sopusointu, niin mitä lapsilla on tämän kanssa tekemistä, sano minulle, ole hyvä. On täysin käsittämätöntä, minkä tähden heidänkin täytyisi kärsiä ja ostaa sopusointua kärsimyksellään."
Ikuiseen, kipeään kysymykseen ei ole vastausta. Olemme tuskallisen ja ratkaisemattoman salaisuuden ääressä.
Samaa kipua huusi Kristus: "Jumalani, Jumalani miksi minut hylkäsit!" Ehkä juuri näiden sanojen takia minä niin symppaan häntä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti