Hiljattain keskustelin paikallisen harvinaisuuden kanssa.
Hän oli niitä poikkeuksellisia nuoria, jotka eivät ole käyneet rippikoulua,
vaikka ovat seurakunnan jäseniä. Jututtaessa poikaa sain kuulla häneltä, että
hän ei ehdi salibandyn takia.
Kysyin: "Että sinulla ei siis ole varaa kesällä yhteen
salibandysta vapaaseen viikkoon?"
Hän sanoi, että siitä oli kysymys. Samassa olin varma, että
hänestä ei tulisi urheilijana ikinä yhtään mitään, sillä menestykseen tarvitaan
kieltämättä intohimoa muttei riippuvuutta.
Tuoreissa salibandyn maailmanmestareissa oli puolestaan
kaksi tuttuani, Sami Johansson ja Nico Salo. Uskon Sami Johanssonin olevan
samaa lajia kuin Nico, mutta ainakin Nicon rippikoulusta minulla on oma
muistikuva. Hän ei koskaan ruinannut harjoitusvapaita, eikä hänellä ollut
ongelmia olla mukana kesän leirillä ja sen oheistoiminnassa.
Hän hoiti tämänkin osuuden mallikkaasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti