Yleisradion tuoreen jutun mukaan erikoisten etunimien suosio
on kasvanut. Ilmiön selittäminen yksilöllisyyden kasvulla herättää kuitenkin
vastaväitteitä.
Jos uutiseen liittyy haastattelu, jossa monia nimikaimoja
saanut Jaajo-niminen juontaja kertoo käsityksiään, voi kysyä kuinka
yksilöllistä on antaa lapselleen nimi jonkun televisionaaman mukaan. Eikö kyse
ole päinvastoin kulkemisesta siihen samaan suuntaan, johon kaikki muutkin ovat
menossa?
En muutenkaan usko siihen, että eri aikakausina
yksilöllisten ja massaihmisten suhteellinen osuus jotenkin ratkaisevasti
vaihtelisi. Näiden ihmislajien tunnuspiirteet vain vaihtelevat.
Yksilöllisyyden korostamisesta on tulossa tai on jo
tullutkin suurten massojen suosima muotitrendi. Se on se tuulipuku, jonka
jäljittelijät nykyään pukevat päälleen. Jos haluaa välttämättä tehdä eri tavoin
kuin suuri enemmistö, on yhtä lailla tämän enemmistön vanki kuin sellainen
ihminen, joka tekee aina samoin kuin muut.
Soisin senkin, että nimeä annettaessa ajateltaisiin ennen
muuta lasta. Ei hänestä pidä tehdä vanhempiensa itseilmaisun etäispäätettä.
Monilta vanhemmilta unohtuu, että useimmiten lapset pitävät siitä, että heillä
on joku kaima. Se tuo sen mukavan tunteen, että jossain toisaalla on toinen
hieman samanlainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti