Lapsuuden kyliltä muistan yhden entisen SS-miehen. Sikäli kuin ikivanhat lapsuudenmuistoni ovat oikeassa, hänen SS-urastaan ei paljon puhuttu. Ehkä syynä oli tuossa aikakaudessa hyvin yleinen Neuvostoliiton pelko, tai ehkä syyt olivat jotain muuta.
Myös yksi enoistani oli isänmaallisuuden innossa menemäisillään SS-joukkoihin, mutta suunnitelma kaatui isoveljen jyrkkään vastustukseen.
Olen miettinyt näitä, kun olen lukenut tuoreimpia uutisia. Kaksi everstiä ja joukko entisten SS-miesten omaisia on tyrmistynyt siitä tutkimustiedosta, että myös suomalaisia sotilaita on todennäköisesti syyllistynyt SS-joukkojen hirmutekoihin. Miksei olisi? Mikä heistä olisi tehnyt heistä moraalisempia kuin heidän erimaalaiset sotilastoverinsa?
Oman sävynsä näihin pohdiskeluihini tulee siitä, että paraikaa lukemassani George Orwellin romaanissa Vuonna 1984 kirjan päähenkilö muuttaa työkseen menneisyyden kirjoituksia vastaamaan sitä, mikä lopulta toteutui. Todellisuutta parannellaan, kun menneisyys ei miellytä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti