Kadulle tullessani melkein törmäsin noin kolmenkymmenen
ikäiseen mieheen, joka pullo kädessään otti jalkakäytävän laajasti haltuun.
Eiväthän tuollaiset ihmiset pahaa tee, ja niin kävelin jonkin matkaa hänen
rinnallaan.
Miehellä oli asiaa. Hän hoilotti tai kailotti: "On
hienoa olla persaukinen katujuoppo on vitun hienoa olla persaukinen
katujuoppo."
Yhteinen matkamme katkesi, kun hän pysähtyi myyntikojun
äärelle ja kysyi, paljonko maksaisi yksi omena.
En kuullut vastausta, koska olin jo etäällä.
Vielä kauempana oli tuon miehen syntymähetki. Luultavasti
hänelläkin oli ollut äiti, joka hellästi puristi vastasyntynyttä itseään
vasten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti