Seitsemän vuotta sitten olin lupautunut Kirkon nuorisotyön neuvottelupäiville lausumaan käsityksiäni. Sitten kuulin, että puheenvuoroni olisi jonkin Big Brother -näytelmän sisällä, jonka vuorosanat oli kaiken lisäksi kirjoitettu niin heikosti, että tekele oli enemmän parodia itsestään kuin Big Brotherista. Lukiessani käsikirjoitusta olin ensin varma, että maili oli tullut väärään osoitteeseen, mutta kun löysin oman nimeni kässäristä, uskottava oli.
Vastaus lähti saman tien: "Formaatti tuntuu vieraalta. Käsikirjoitus ja minulle varattu rooli eivät sovi ajatusmaailmaani eivätkä persoonaani. En usko, että asia paranee kohtuullisella viilaamisella, joten on parasta, että jään kokonaan pois. Kieltäytymiseni tulee tietysti kovin myöhään. En kuitenkaan syytä itseäni. Kun aikanani lupauduin mukaan, minulle ei kerrottu, että kyse olisi tämän lajin esiintymisestä."
Vaati vielä toisen mailin, jotta sain kantani selväksi: "Ristiriita on sovittamaton. Olen katsonut BB-ohjelmaa yhden kerran viisitoista minuuttia, ja se riitti. En halua tulla liitetyksi siihen, en edes leikilläni, en edes ohjelman parodiaan, en mihinkään."
En ole katunut kieltäytymistäni, en siitäkään huolimatta, että tuon kerran jälkeen minua ei ole enää kutsuttu mukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti