Olin jo miettinyt kolumnini sisältöä, kun uutisoitiin
sankarini Jari Litmasen sammakoista, joissa hän kiitteli tulevia kisaoloja.
Varjopuolista tai korruptiosta hän ei maininnut mitään.
Ärsyynnyin ensin melkoisesti, mutta muutaman päivän kuluttua
hieman lauhduin, kun tajusin, että mitäpä muuta Litmanen oli tehnyt kuin
paljastanut tavallisen penkkiurheilijan ajatusmaailman: ei millään muulla väliä
kuin sillä, että urheileminen on kivaa ja katsoja näkee ja kuulee.
Tuntuu, että monet kolumnini ovat herättäneet reaktioita
enemmän kuin tämä. Parhaan suosion saa, kun suuntaa kritiikkinsä jollekin
muualle. Kun se osuu kirjoittajana itseensä ja hänen lukijoihinsa, tuppaa
olemaan hiljaista.
Kolumni on luettavissa täällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti