Väreihin on ladattu paljon tunteita, jopa fanaattisuutta, jota on syytä varoa. Niinpä ei ole samantekevää, mitä väriä ihminen tunnustaa. Tässä on esimerkkejä. Värit on mainittu aakkosjärjestyksessä.
Infrapunan infra on sikäli ryhmästään eroava sana, että se on asiakäytössä ilman suuria tunteita.
Keltaliivit on tuore ilmiö Rankasta. Keltaista muistuttava kultainen on esiintynyt kreikkalaisen äärioikeistopuolueen Kultainen aamunkoitto nimessä. (Korjasin tätä osaa Maisa Tonterin kommentin pohjalta).
Musta on ollut sekä fasismin että anarkismin tunnusväri. Musta paitaa ovat käyttäneet esimerkiksi natsi-Saksan SS-joukot.
Oranssi on ollut entisissä sosialistisissa maissa liberaalin vallankumouksen väri.
Punaiset oli sisällissotamme toinen osapuoli.
Ruskeapaidat ovat osa kansallissosialismin historiaa.
Sateenkaaren värit ovat seksuaalivähemmistöjen symboli.
Siniset on puolueen nimi.
Ultravioletin ultra viittaa äärimmäisyyteen, esimerkiksi jalkapalloseurojen fanaattisimpiin kannattajiin.
Valkoiset oli sisällissotamme toinen osapuoli.
Vihreä poikkeaa hieman joukosta, koska se liitetään laajasti ympäristöystävällisyyteen ja moni puolue sanoo kannattavansa vihreitä arvoja. Toisaalta myös Vihreällä puolueella on kiivaat vastustajansa.
Violettia ei mikään aate ole tiettävästi ottanut omakseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti