Suomea ei paljon muisteta maailmankirjallisuudessa. Ainoa kohdalleni osunut sisällissotaamme liittynyt romaani on tanskalaisen Kim Leinen Kuilu, jonka luin hiljattain. Se kertoo tanskalaisten kaksosveljesten tarinan. Alun sotakokemukset Suomesta raaistavat heitä ja alentavat tappamisen kynnystä. Niihin kokemuksiin palataan romaanin lopussa.
Kun kirja tapahtumat etenevät 1940-luvulle, ollaan Saksan miehittämässä Tanskassa. Vastarintaliikkeessä toimiminen johtaa kiinni jäämiseen ja kidutetuksi tulemiseen. Näillä kohdin kirja alkaa muistuttaa jännäriä.
Kidutuksen kuvaaminen lisää kirjan vaikuttavuutta. Samalla se hieman häiritsi minua. Kidutuskohtaukset ovat helppo keino tiivistää tunnelmaa.
Mieleeni tuli päinvastainen kirjailija Raymond Carver, joka esimerkiksi novellikokoelmassaan Mistä puhumme kun puhumme rakkaudesta kätkee arjen minimaalisiin yksityiskohtiin maksimaalisia merkityksiä. Pyyhkimällä suunsa lautasliinaan ihminen voi herättää suuria tunteita.
Joistakin moitteistani huolimatta Kim Leinen Kuilu kannattaa lukea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti