Minua on kiusannut kuulla radiojuontajien toivotukset mahtavaksi maanantaiksi ja huikeaksi tiistaiksi. En jaksaisi sitä, että normaali maanantai olisi erityisen mahtava. Sanalle "huikea" olen yleensäkin täysin allerginen.
Vuoteen mahtuu vain muutama mahtavaksi kutsuttava päivä. Niitä ei saa olla kovin monta, jottei niistä katoa maku. Kun sellainen sattuu kohdalle, tarvitaan jälkeenpäin muutama huilipäivä. Vain tavallista arkea voi kestää päivästä toiseen.
En liioin innostu asuntomainoksesta, jossa luvataan taianomaista asumista hurmaavassa talossa. En halua kodikseni taikalaatikkoa, jossa kanit hyppivät hatuista.
Ehkä olen ikävä ihminen, mutta välttelen myös omistamasta autoja, jotka kääntävät ihmisten pään. En ole poliittisten ääriliikkeiden kannattaja siitäkään huolimatta, että joskus juuri ne ovat oikeassa. Kaihdan hurmoksellista uskonnollisuutta. Ortodoksien koristeellisuus ja väriloisto viehättävät, mutta vain sillä ehdolla, että saan pysyä turistina niiden keskellä. Olen graniitin harmaan luterilaisuuden kannattaja, sillä se ei häikäise arkisen ihmisen silmiä.
Myös pakonomainen keskimääräisyys häiritsee, sillä sekin voi rappeutua eräänlaiseksi ääriliikkeeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti