Vierastan ajatusta, että Ulkopoliittisen instituutin johtajasta Mika Aaltolasta tulisi presidentti. Käsitykselläni ei ole mitään tekemistä hänen mielipiteidensä tai edes hänen persoonansa kanssa.
Meillä vain on jo kokeiltu, mitä tapahtuu kun epäpoliitikosta tulee presidentti. Martti Ahtisaari on nobelinsa ansainnut maailmanluokan diplomaatti, mutta hänen presidenttiaikaansa on vaikea arvioida menestykseksi. Tahmea kausi päättyi siihen, että häntä ei pyydetty toista kertaa edes ehdokkaaksi. Vaikutelmaksi jäi, että suurenmoinen diplomaatti meni pilalle joutuessaan itselleen vieraaseen rooliin.
Presidentti harjoittaa virkaansa poliitikkojen keskellä. Siksi hänen on tunnettava politiikan pelit ja oltava niin kokenut ja osaava, ettei kukaan pääse sanomaan "kun sinä et näistä mitään tiedä".
Politiikan ulkopuolisena ihmisenä uskallan sanoa, että myös siellä tarvitaan tiettyä ammattitaitoa, ja sen saavuttaa vain olemalla valtataisteluissa mukana. Niissä onnistuakseen on asetuttava tukemaan kompromisseja ja sitä myötä puolitotuuksia. Se on luonnoton rooli tutkijalle ja asiantuntijalle, jonka velvollisuuksiin kuuluu, että kertoo totuudet niin kuin ne ovat niiden seurauksista suuremmin välittämättä.
Kovin silkkisin hansikkain käsittelet Ahtisaarta, tuota politiikan karrieristia, jolla ei ollut Suomen sisäpolitiikasta mitään käsitystä tai kokemusta ennen ehdokkaaksi asettumistaan. Ahtisaari oli pelkkä nappula pelissä, jossa muita nappuloita oli mm Elisabeth Rehn - enkä tiedä mahtaako Ahtisaari vieläkään ymmärtää. mistä pelissä oli kyse. Ei Aaltola minuakaan vakuuta, mutta vaihtoehdot? Olli Rehn tai Petteri Orpo? Älkää nyt saatana naurattako! Halla-aho tai Purra, okei, mutta liian inhottuja! Joku MEPeistä? Hei, kyseessä on vakava asia! Väykkä? Mahdollisuudet meni jo. Jäljelle jäävät melkeinpä vain Kaikkonen, Valtonen ja ehkä Lindtman. Ans kattoo nyt!
VastaaPoistaOlin aika nuori Ahtisaaren presidenttikauden aikana, joten en osaa olla mieltä hänen kautensa onnistumisesta tai epäonnistumisesta. Mutta jo ennen kuin Aaltolasta alettiin puhua olin tykönäni miettinyt, että presidentti, jolla ei enää nykyisin ole juurikaan poliittista valtaa, voisi hyvinkin tulla perinteisen päivänpolitiikan ulkopuolelta. Aaltolalla ei ole kokemusta politiikan raadollisesta puolesta, mutta miksi pitäisi olla presidentin roolissa? Pääministeriksi tai eduskunnan puhemieheksi en huolisi ihmistä, joka ei ymmärrä arkipolitiikkaa. Mutta presidentiksi, mikä ettei. Wikipediassa Vaclav Havelia ja Lennart Merta tituleerataan ensisijaisesti kirjailijoina, jos kohta heillä oli poliittista aktiivisuutta muiden toimiensa ohella, toisin kuin Aaltolalla.
VastaaPoistaSuomen presidentin valta ei ole mitenkään vähäistä. Hän johtaa ulkopolitiikkaa yhdessä valtioneuvoston kanssa. Se on iso tehtävä, vaikka sisäpolitiikassa valtaa ei juuri olekaan. Vaclav Havel ja Lennart Meri tulivat presidenteiksi poikkeuksellisissa oloissa, jotka olivat perin kaukana nykyisestä Suomesta. Sekä Tšekkoslovakian että Viron demokraattista elämää ruvettiin rakentamaan nollapisteestä. Perinteistä politiikkaa ja sitä myötä poliitikkoja ei oikeastaan ollut.
VastaaPoista