Kirjoitin äskeisessä blogitekstissäni pitkäaikaisesta havainnostani, että ammattikoululaisilla on kohtuuttoman vähän kouluopetusta. Tyhjiä päiviä kutsutaan "itsenäiseksi opiskeluksi".
Entuudestaan olen tiennyt, että lentokoneenasentajalinja on poikkeus. Siellä tehdään oppilaille selväksi, että mutteri ei voi olla melkolailla kiinni. Saamani palautteen perusteella myös kaksoistutkinnot ja kaupallinen koulutus toimivat, mutta niistä en ole kirjoittanutkaan. Mielessäni ovat olleet ennen muuta amispojat. Ajatusteni kanssa ristiriidassa oli vain yksi äiti: "Nuorimmaiseni opiskelee sähkölinjaa Nokialla, toista vuosikurssia. Ei vielä ainakaan etänä ja toivott. ei ollenkaan." Muut kommentit ovat tukeneet havaintojani.
Mieleeni on tullut, kuinka filosofi Pekka Himanen kertoi ihmetelleensä Delhissä, miksi kadunlakaisijat tekivät työtään tunnista toiseen, mutta kadut eivät muuttuneet sen siistimmiksi. Hänelle selitettiin, että lakaisijoiden tehtävä ei ollutkaan puhdistaa katuja, vaan oleskella moitteettomasti kadunlakaisijan ominaisuudessa.
Olen koonnut tähän kirjoitukseni kommentteja, jotka ovat peräisin sekä Facebookista että Twitteristä:
Olen seurannut ammattikoululaisia, jotka 11:30 odottavat bussia kotiin. Koulussa on juuri keritty kääntymään. Vuonna 64-66 ammattikouluun mentiin joka aamu klo 8:00 ja pois 16:00 joka päivä
Tätä itsekin ihmettelin kun lapseni aloitti ammattikoulussa, eikö siellä todellakaan keksitä opetettavaa 5 pv/ viikko?
Nämä ovat heitteille jätettyjä. 16-vuotiaalle etäpäivä on vapaapäivä. Minulle ainakin olisi ollut. Turha on kiukutella osaavan työvoiman puutteesta, kun koulutus on tätä. Koneenrakennuksessa tämä näkyy jo todella rumasti, 3 vuotta koulutusta ja osaaminen
Ammattikoulu oli jo kymmenen vuotta sitten kurja. Tänä päivänä vielä kurjempi.
Se, että törötetään fyysisesti paikalla, ei takaa oppimista. Toki syy on opettajien pienissä resursseissa ja (uskallanko sanoa) usein pedagogisissakin puutteissakin.
Osalla omista lapsista sama juttu muutama vuosi sitten. "Päästiin jo 9:30", "Ei ollut koulua tänään". Siitä huolimatta valmistuivat ja ovat töissä nyt. Kun menin itse ammattikouluun pari vuotta sitten, niin huomasin, että aikuisopiskelijalla ei ole niin paljon vastaavaa ilmiötä.
Lisään vielä että titraamista, sorvausta, koneenkorj, hitsaamista tai maalaamista ei opita kotisohvalta läppäriltä. Miten ay-ja työnantajat katsoo tätä tumput suorina?
Monella alalla on eisten uutisten mukaan työvoimapula, siis pula osaavista tekijöistä.
Mahtavatko ammattikoululaiset, motivoitua itseopiskeluun, epäilenpä, en minä ainakaan olisi pystynyt sellaiseen itsekuriin teini-ikäisenä.
Tärkeintä valtiovallalle onkin että jokainen nuori on kirjoilla jossain koulutuksessa. Harmi sanoa, mutta monilla linjoilla osa oppilaista ei ole millään tavalla kiinnostunut aiheesta, eikä heitä koulun puolelta kannusteta tai yritetäkkään mukaan. Olen kuullut tutulta opettajalta melkoisia tarinoita
Itse olen työssäni nuorten suusta kuullut, että suurin osa haluaisi, että läsnäoloa ammatillisessa koulutuksessa olisi enemmän.
Mutta jos ammattiopetus on retuperällä, ei ole työntekijöitä toteuttamaan korkeasti koulutettujen suunnitelmia.
Valmistunut sähkäri ei kahden vuoden työssä varjona olleena pysty itsenäiseen työhön, kertoi tuttuni.
Nyt työelämässä näiden nuorten opin polkua seuratessani voin sanoa, että iso osa nuorista suorittaa ammattikoulua ikäänkuin oppivelvollisuuden pakosta. Heiltä puuttuu motivaatio ja halu oppia valitsemaansa ammattiin. Tästä syytän nykyajan koulutusjärjestelmää. Nuoret "siirretaan" yritysten koulutettavaksi ja ketään ei kiinnosta , miten heillä siellä "harjoittelussa" menee. Yleisin harjoittelupaikka raksalla on siivoaminen. En yhtään ihmettele, että motivaatio loppuu.
Oon kyllä ollut totaalisen ihmeissäni oman tredulaiseni vähäisestä läsnäolopakosta ja etäopetuksen isosta määrästä vielä tänäkin syksynä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti