Robotti, söpöläinen

Tekoäly asettuu ihmisen ja laskukoneen väliin. Se hyödyntää ihmisen luomia tekstejä ja kuvia, muttei kuitenkaan ole ihminen.

Tänään katselin Sara Hildénin taidemuseon puistikossa ruohonleikkurirobottia. Se oli sympaattinen kuin pienoiskokoinen kilipukki, ja sen kulkemista olisi jaksanut seurata vaikka kuinka kauan. Ymmärsin hyvin niitä tallinnalaisia pikkupoikia, joiden olin nähnyt hellästi taputtelevan kadulla kulkevaa ruoankuljetusrobottia. Mieleeni tulivat myös oman lapsuuteni päivät, jolloin jaksoin loputtomasti katsella kaivinkoneen toimintaa.

Eikä yössä kiitävä pikajuna ole vain joukkoliikennettä. Se on pitkäksi venytetty kiiltomato, joka on matkalla tuntemattomuudesta tuntemattomuuteen arvoituksia ja tarinoita täynnä.

Pentti Saarikoski runoili näin:
Ajettiin hillitöntä vauhtia pimeää tietä pitkin, 
keltavästäräkki käveli mustan oksan päästä päähän.

Jean-Michel Othonielin taidetta Sara Hildénillä