Äiti, kissa ja lapset keittiössä

Joitakin taidenäyttelyitä ei voi niiden synkkyyden takia suositella ainakaan mielenterveyskuntoutujille. Maailma itsessään on riittävän ahdistava. Toisaalta minua ei miellytä sellainenkaan taide, joka on todellisuuspakoa ja jonka ongelmattomaan kauneuteen ei voi uskoa.

Monesti ääripäiden väliin osuu naivismiksi nimetty kuvataiteen suunta. Alkuaan suhtauduin siihen ennakkoluuloisesti. Luulin naivismin olevan sitä, että aikuiset ihmiset rupeavat piirtämään ja maalaamaan kuin lapset ja nimittävät sitten osaamattomuuttaan taiteeksi. On myös laadutonta naivismia, mutta on myös sellaista, joka herättelee katsojaa sekä ajatusten että tunteiden tasolla.

Yksi suosikkejani on Brasiliasta kotoisin oleva mutta Suomessa asuva ja työskentelevä Luciana Mariano. Hän tallentaa värikkäisiin ja kauniisiin teoksiinsa arkisia tilanteita, joissa jokaisessa on jokin ajatus. Marianon teokset osoittavat, että kuvissa voi olla myös huumoria ilman, että ne muuttuisivat pilapiirroksiksi.

Suomessa asuvan Luciana Marianon tuotantoa.