Modernia taidetta hämmästelemässä

Kokemukseni nykytaiteesta ovat kahtalaisia. Monet teokset eivät kosketa mitenkään tai saavat tuntemaan, että olen hölmö, kun minut on saatu tölläämään tällaista. Toisaalta on teoksia, jotka jäävät positiivisesti mieleen ja tuottavat oivalluksia.

Loppukesästä törmäsin Helsingin Kiasmassa teokseen, jonka nimi oli Babel. Nimi viittasi Raamatun kertomukseen, jossa ihmiset rakensivat taivaaseen saakka yltävää tornia. Siitä tuohtuneena Jumala päätti sekoittaa ihmisten kielet niin, että kaikki ihmiset eivät enää ymmärtäneet toistensa kieltä.

Kiasman Babel koostui neljä metriä korkeasta tornista, johon oli koottu vanhoja radioita. Ne oli viritetty toistamaan lähetyksiä eri kanavilta. Kielten ja äänten sekamelska oli niin kuin tämä meidän aikamme. Tunteita syntyi myös siitä, että pinossa näki monia radiomalleja, jotka ovat tuttuja omasta menneisyydestäni.

Toisenlainen kokemus oli New Yorkin Modernin taiteen museossa, jossa olin vanhan kaverini kanssa. Sinne oli tuotu esille jonkinlainen palkki, jossa en onnistunut näkemään taiteellisia arvoja enkä muutakaan osaamista.

Sanoin: "Tällä kertaa minun on pakko käyttää kulunutta sanontaa, että tuon minäkin olisin osannut tehdä."

Minulla oli niin sanotusti jauhot suussa, kun kaverillani oli vastaus valmiina: "Varmaan osaisit tehdä, mutta osaisitko tuoda sen tänne?"

Radioista rakennettu neljän metrin korkuinen Baabelin torni.