Vakuutuskeissi

Vakuutusyhtiön kanssa ei ollut riitaa korvauksesta. Itse asia oli yksinkertainen.

Viimeiset tositteet lähetin tammikuussa. Vasta toukokuun alussa soittelin korvausten perään, koska mitään ei ollut kuulunut. Olin asiallinen ja kerroin ongelmani. Virkailija oli puolestaan ystävällinen, pahoitteli viivästymistä ja lupasi laittaa asiaa eteenpäin.

Kesäkuun alussa järjestin taas aikaa odotusmusiikin kuuntelemiseen. Tälläkin kertaa virkailija oli ystävällinen, pahoitteli viivästymistä ja lupasi laittaa asiaa eteenpäin. 

Odottelin kesälomien yli elokuun alkuun saakka, kunnes sukelsin puhelinjonoon. Pidin asiallisen linjani, ja kolmaskin virkailija oli ystävällinen, pahoitteli viivästymistä ja lupasi laittaa asiaa eteenpäin.

Pari viikkoa kului, eikä pankkitililläni tapahtunut mitään. 

Vaihdoin taktiikkaa. Neljännellä soitollani sanoin, että enää en halunnut pahoitteluja vaan rrrahaa! Pysyin edelleen asiallisena, mutta kieltämättä ääneni oli kireä. Se tehosi. Rahat maksettiin samana päivänä.

Olen miettinyt, kuinka järjestelmällisen tarkoituksellista toimintaa tämä oli vakuutusyhtiöltä. Onko ideana, että yhtiö tahallisesti makuuttaa rahoja omilla tileillään ja hankkii jonotusmusiikilla lisäansioita?

Ainakin tällaiset kokemukset vahvistavat tunnetta, että kasvottomissa palveluissa ei kohteliaisuudella pärjää. On käytävä päälle, tai muuten jää ilman. Eikö tämä voisi olla toisin?