perjantai 6. joulukuuta 2019

Nuorilta kadonneita sanoja 2/2

Testasin isoskoulutuksessa olevia yhdeksäsluokkalaisia nuoria, kuinka hyvin he ymmärtävät tiettyjä suomen kielen sanoja, jotka eivät enää ole muodissa. Testattavien nuorten ryhmä oli valikoitu, ja siksi tämän testin perustella ei voi päätellä suomalaisnuorten yleistä kielitaitoa. Sen sijaan testini kertoo siitä, millaiset sanat ovat vaarassa kadota.

Kysytyt sanat eivät olleet erityisen hengellisiä, vaikka ne kaikki ovat nykyisessä raamatunkäännöksessä. Tutkimani sanat olivat kavala, kavahtaa, aura (työväline), vakka, ohdake, oras, kuvastin, almu, kyynärä, hirsi, leili, sapatti, rikkavilja, olla kintereillä, temmata, syöstä, jalopeura ja vehkeillä.


Kaikki tiesivät, mitä on olla kintereillä

Eräät sanat ymmärrettiin aina oikein. Niitä olivat aura (työväline), kuvastin, kyynärä ja olla kintereillä. Ohdake tiedettiin kasviksi, mutta sen piikikkyydestä ei oltu aivan perillä. Joku epäili sitä "kukkaköynnökseksi" tai jonkinlaiseksi "heinäksi". Myös almu tunnettiin hyvin. Oltiin perillä ainakin siitä, että se liittyy rahaan, mutta sen yhteyttä kerjäämiseen ei oikein tunnettu. Kaikki tunsivat hirren jollain tavoin, mutta joku yhdisti sen ennen muuta hirsipuuhun, teloitusvälineeseen. Sapatti tulkittiin melkein aina joksikin viikonpäiväksi, jolloin levätään, mutta joku epäili sitä "paastoamisen ajaksi".

Joku tiesi, että oras on "hyvin pieni viljan alku", mutta yleensä sitä ei oikein osattu. Joku tunsi vain sen symbolisen merkityksen "juuri alkava asia". Joku epäili sitä "kivuksi" tai "orapihlajaksi".

Leili ymmärrettiin veden säilytysastiaksi, mutta tarkka merkitys oli hukassa melkein kaikilta. Joku piti sitä "löylykauhana". Selitykset "vauva" tai "nainen" olivat ehkä vitsejä. Jalopeuran monet tiesivät leijonaksi, mutta myös "hirveä", "kaurista" tai "poroa" ehdotettiin. Ilmeisesti vanhoja satuja ei enää lueta.

Vehkeillä tunnettiin yllättävän hyvin. Sekä "pelleileminen" että "kiihkeän yhdynnän harjoittaminen" saattoivat olla vastaajien huumoria. Toinen hyvin tunnettu verbi oli syöstä. Sen sijaan temmata oli monille vieras. Se sai tällaisia selityksiä: "vetäistä kauas tai mukaan", "tarttua", "kiskaista", "tanssia", "kiirehtiä", "lyödä", "nopea liike" ja "ratsastaa".

Rikkaviljasta oltiin varsin hyvin perillä, vaikka joku tulkitsi sen "ylimääräiseksi kasvustoksi" tai "mädäntyneeksi sadoksi". Melkein kaikki ymmärsivät vakan jonkinlaiseksi astiaksi, vaikka joku piti sitä "vaakana" tai "kynttilänsammuttimena". Jälkimmäinen selitys liittynee raamatulliseen sanontaan kynttilän kätkemisestä vakan alle. Vakan tulkitseminen "vanhaksi akaksi" oli tietysti huumoria.


Sekä kavala että kavahtaa tunnetaan tosi huonosti

Syntiinlankeemuskertomuksen ydinsanoihin kuuluva kavala oli kaikkein huonoiten osattu sana. Jotkut osuivat oikeaan, mutta vain jotkut: "ilkikurinen", "sellainen jonka seurassa ei halua olla", "ilkeä", "jännä", "petollinen", "arvaamaton", "uhkaava", "pahatahtoisen ovela".

Toinen yhtä huonosti tunnettu sana oli verbi kavahtaa. Se yhdistettiin "pelkäämiseen" ja "säikähtämiseen", mutta myös "inhoamiseen", "perääntymiseen", "ilkeilemiseen", "yhtäkkiseen älyämiseen" ja "suuttumiseen". Yhtä kaukana oikeasta vastauksesta oltiin, kun kavahtaminen tulkittiin sekä "armahtamiseksi" että "armahtamisen vastakohdaksi".

Sanaa vanhurskauttaminen olen käsitellyt jo aiemmin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti