Hurjia paljastuksia

Aamulla herätessäni huomaan talvimaisemien tulleen takaisin. Ennen kahvia pitää hoitaa Manchesterin jalkapallomatkan lentolippuja. Passin numero on kirjoitettu kovin pienellä. Yritän zoomata numeroita suuremmiksi levittämällä kahta sormea, kunnes keksin, että en olekaan digimaailmassa. Passi on vanhanaikaisesti paperia ja pahvia. 

Kahvin seuraksi otan mustikkajugurtin ja leipää, jonka päälle tulee juustoa ja suolakurkkua. Vielä kulautan lasillisen tuoremehua. Aamiaispöydässä paneudun sanomalehtiin. Maailman toiseksi parhaaksi urheilijaksi rankattu ruotsalainen Armand Duplantis on valittu Ruotsin neljänneksi parhaaksi. Ruotsalaiset ovat hassuja. Mietin, onko kyseessä ymmärtämättömyys vai heidän vahva itsetuntonsa. Suomessa maailman paras ralliautoilija ja NBA-tähti hävisivät hiihtäjälle, jonka nimen sentään muistan.

Pääministeri sanoo, että Venäjä ei olisi hyökännyt Nato-Ukrainaan. Ehkäpä niin, mutta olisiko jo aiemmin hyökännyt Nato-hakemusta suunnitelleeseen Ukrainaan? Emme koskaan saa tietää, sillä historiassa ei voi kokeilla vaihtoehtoisia toteutuksia. Pääkirjoituksessa sanotaan, että jos apteekkijärjestelmää suunniteltaisiin nyt, se olisi toisenlainen kuin tämä nykyinen. Mutta mihin järjestelmään tämä ajatus ei sitten pätisi? 

Ulkona paistaa aurinko. Lähtisin muuten valokuvaamaan, mutta yöllä satanut lumi ei ole jäänyt puiden oksia koristamaan. Aamulla tullut tekstari kertoo shakkisiirroksi a6. Olohuoneen lattialla odottaa kaksi kirjaa. Toinen on 1400-luvulla eläneen Nicolaus Cusanuksen Oppineesta tietämättömyydestä. De docta Ignorantia. Se on kieltämättä työlästä, hitaasti luettavaa tekstiä. Välikevennyksenä luen Pelén elämäkertaa.

Huomenna kenties käyn Järvenpäässä. En ole päättänyt vielä.